1800- ja 1900 luvun alku on optimismin, edistysuskon, tasa-arvoistumisen ja ismien aikakausi?

1800-luvun Euroopassa tiede ja tekniikka kehittyivät ripeästi ja kansalaisten elintaso kohentui. Tämä antoi aihetta optimismiin ja lisäsi luottamusta jatkuvaan edistymiseen. Tällöin kuviteltiin jopa, että huippu oli jo saavutettu ja maailma oli täydellisesti selitettävissä ja hallittavissa.

Viktoriaanisen ajan ihmisihanteen oli onnekas yrittäjä, joka uskoi maanpäälliseen elämään. Menestyksen takeena olivat ahkeruus, kyvykkyys ja itsekuri. Tänä aikana korostettiin säädyllisyyttä, torjuttiin kaikki sukupuolisuhteisiin liittyvä ja avioliiton ulkopuolisia suhteita paheksuttiin. Miesten syrjähyppyihin tosin suhtauduttiin ymmärtäväisemmin kuin naisten. Miesten ja naisten tasa-arvon ero heijastui myös siitä, että vasta 1800-luvun lopulla naimattomien naisten sopi työskennellä kodin ulkopuolella.

Vaikka monet filosofit ja erityisesti kirjailijat näkivät omassa ajassaan paljonkin kielteistä, suuri yleisö sai yhä näyttävimpiä todisteita edistyksen voitonkulusta. Kaupungit alkoivat saada nykyisiä piirteitä yhä enemmän. Mukaan tulivat katuvalot, viemärit, vesijohdot, selkeät asemakaavat ja päällystetyt kadut. Kaupunginosat alkoivat myös eriytyä: työläiset keskittyivät slummeihinsa ja porvarit siisteihin kaupunginosiinsa.

1800-luvulla myös lääketiede kehittyi ja vähensi kuolleisuutta. Kuitenkin työläis- ja porvarisperheiden välillä oli joitakin eroja. Työläisperheiden lasten keskimääräinen elinikä oli 15 vuotta, mutta porvarisperheiden lasten 35 vuotta. Yläluokalla oli myös varaa sähkövalaistukseen ja vedellä toimiviin vessoihin.

Maailmanselitys perustui vielä 1800-luvun puolivälissä luonnontieteiden siihenastisten tulosten ja Raamatun pohjalle. Ajateltiin, että Jumala oli luonut maailman ja ihmisen. Tämä alkoi kuitenkin murentua luonnontieteiden edistyessä. Positivismi ja Charles Darwinin vuonna 1859 julkaistu evoluutioteoria: Lajien synty, jossa hän selitti miten elämä oli kehittynyt maapallolla, vauhdittivat siirtymistä luonnontieteelliseen maailmankuvaan. Muutos vaati aikansa, eikä uskonto menettänyt keskeistä merkitystään kasvatusihanteiden ja maailmankatsomuksen perustana. Muutos tuntui myös koulutuksessa, jonka tavoitteeksi tuli yleissivistyksen ja luonteen kehittäminen.

Aikaisemmin tyttöjen koulutukseksi katsottiin riittävän sen, että he valmistuivat aviovaimon osaan, mutta 1860-luvulta lähtien voimistuva naisasiainliike alkoi vaatia naisille miesten kanssa yhtäläisiä opiskelumahdollisuuksia. 1800-luvun lopulla koulumaailmassa tapahtui monia muutoksia. Koulutus laajeni nopeasti ja kouluja perustettiin enemmän. Myös opetussuunnitelmat muuttuivat: latina ja uskonto korvattiin luonnontieteillä, matemaattisilla aineilla, kielillä, piirustuksella ja voimistelulla.

Teollistumisen ja kaupungistumisen takia luku- ja kirjoitustaitoa tarvittiin yhä enemmän, mikä vaikutti opetuksen laajentumiseen. Vähitellen katsottiin valtiovallan velvollisuudeksi järjestää kansanopetusta yleisissä kouluissa. 1800-luvun kuluessa säädettiin oppivelvollisuus ja lukutaidottomien osuus väheni.

1800-lukua nimitetään myös nationalismin ja liberalismin kaudeksi. Liberalismille tyypillistä oli itsevaltiuden vastustaminen. Se ajoi myös äänioikeutta, tasa-arvoa ja sananvapautta. Nationalismin aate miellettiin tietyn kansan yhteenkuuluvuudeksi. Realismin rinnalle kuvaamataiteeseen ilmestyi impressionistinen tyylisuunta. Vaikka 1800-luvulla pyrittiin "tasa-arvoon", siirtomaiden kohdalla se ei toteutunut. Usko eurooppalaiseen kulttuurin ylivoimaisuuteen ja valkoisen rodun paremmuuteen oli monille imperialismin kannattajille itsestäänselvyys ja siirtomaita riistettiin ja alistettiin.

Vaikka tiede ja tekniikka kehittyi, se ei aina ollut hyväksi. Se loi uusia sovelluksia sodankäynnille ja mahdollisti tehokkaan "tappamisen" ja tuhoamisen. Se loi myös ihmisten epävarmuutta ja jopa halua palata entiseen.

Ensimmäinen maailmansota merkitsi naisten asemalle todellista murrosta. Miesten ollessa rintamalla, naiset tekivät heidän työnsä ja sodan päätyttyä he olivat saavuttaneet entistä pitävämmän otteen työmarkkinoista ja äänioikeuden yleistyminen oli täysin odotettua. Kehitysmaissa naisen aseman muutos on vielä aluillaan.

1900-luvun alusta lähtien työaika on lyhentynyt lähes kaikissa teollisuusmaissa, elintaso noussut, naisten asema on menossa kohti täydellistä tasa-arvoa ja lehdistön sekä sähköisten viestinten osuus kasvaa. Myös rasismi ja väkivaltaisuus ovat tulleet kuvaan. 1900-luvulla ehyt maailmankuva hajoaa ja erikoistuu.