Tutkielmat » Yläaste » UE9lk - Oikeudenmukaisuus
Tehty: 10.04.2001 | Arvosana: K |
Sivuja: 3 kpl | Sanamäärä: 830 |
Tekijä: Mikko Vestola |
Oikeudenmukaisuus
Maailmassa on aina ollut ja ilmeisesti tulee olemaan epäoikeudenmukaisuutta ja eriarviosuutta. Jotkut syntyvät vauraisiin ja hyvinvoiviin koteihin ja saavat hyvän koulutuksen. Toiset syntyvät köyhiin ja onnettomiin oloihin, ehkä sodan jalkoihin tai keskelle nälänhätää, eivätkä voi samalla tavoin kouluttaa itseään. Toisilla on mahdollisuus ajokorttiin, toisten on tyydyttävä polkupyörään. Voidaan sanoa, että tämä on epäoikeudenmukaista, mutta kysymys on myös pitkälle onnesta. Emme voi olla vastuussa niistä olosuhteista, joihin synnymme.
Erilaisuus ja eriarvoisuus
Toisaalta on niin, että kaikkea eriarvoisuutta ei voi pitää luonnollisena ja hyväksyttävänä. Esimerkiksi sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää työpaikan saannissa ja palkkauksessa ei nykyään yhteiskunnassa hyväksytä. Sukupuoliero ei ole moraalisesti hyväksyttävä eriarvoisuuden peruste. Mutta miten ja millä perusteella vedetään raja hyväksyttävän ja tuomittavan eriarvoisuuden välillä? Ja miten eriarvoisuuteen olisi puututtava? Nämä ovat keskeisiä oikeudenmukaisuuden kysymyksiä.
Mitä on oikeudenmukaisuus?
Oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti, mutta heidän täytyy kantaa seuraukset omista hyvistä sekä pahoista teoistaan. Oikeudenkäytön edellytyksenä on, että ihmiset tietävät, mikä on luvallista ja mikä on luvatonta. Heidän pitää pystyä itse valitsemaan, miten he toimivat. Tähän perustuu rangaistusten määrääminen pahoista teoista.
Joskus henkilö voi olla kuitenkin kyvytön ymmärtämään tai valitsemaan tekemisiään. Jos pieni vauva pudottaa arvokkaan esineen ymmärtämättä aiheuttamaansa vahinkoa, se ei ole hänen vikansa.
Mielenhäiriössä tehdyssä rikoksesta ei joudu tuomituksi vankilaan, vaan sairaalahoitoon, koska vakavasti sairas ihminen ei ehkä ymmärrä eikä hallitse käyttäytymistään. Tällöin voidaan sanoa, että henkilö on ollut tekoa tehdessään "ymmärrystä vailla".
Oikeudessa voidaan myös tulla siihen tulokseen, että jokin teko on tehty "lieventävien asianhaarojen vallitessa". Tällöin myös siitä koituva rangaistus on lievempi kuin se muuten olisi. Mutta onko oikeudenmukaista lieventää rikollisen rangaistusta jos hän on ollut rikosta tehdessään "ymmärrystä vailla". Mihin vedetään se raja josta tiedetään onko rikollinen mielenvikainen. Eikö rangaistuksen lieventäminen ole epäoikeudenmukaista muita saman rikoksen tehneitä rikollisia kohtaan, jotka ovat olleet rikosta tehdessään täydessä ymmärryksessä?
Epäoikeudenmukaisuus ja eriarvoisuus yhteiskunnassa
Yhteiskunnassa kaikilla tulisi olla periaatteessa yhtäläiset mahdollisuudet kaikkiin toimiin ja asemiin. Vaikka näin olisi, ihmisten yhteiskunnalliset asemat ovat eriarvoisia. Varakkaamman taustan omaavat hankkivat itselleen yleensä paremman koulutuksen ja pyrkivät parempiin asemiin. Toiset ovat myös luonnostaan lahjakkaampia kuin toiset. Toiset tulevat ansaitsemaan enemmän kuin toiset ja käyttämään enemmän valtaa. Periaatteessa yhtäläisistä lähtökohdista syntyy siis myös eriarvoisuutta. Tämä eriarvoisuus ei kuitenkaan usein kehity syrjinnän tuloksena, ja siksi siihen on vaikea puuttua. Onhan tärkeää, että vanhemmat saavat tehdä lastensa hyväksi kaiken mahdollisen ja että jokainen saa yrittää päästä elämässään niin pitkälle kuin haluaa.
Ongelma on siinä, että eriarvoisuuden salliva ajattelutapa jättää suuren joukon ihmisiä hyvin huonoon asemaan. Ihmiset, joiden lähtökohdat ovat huonot, ovat usein heikossa asemassa sukupolvesta toiseen. Näin on jo pienessä ja sinänsä vauraassa Suomessa, jossa esimerkiksi ulkomaalaisia ja erityisesti mustaihoisia syrjitään. Tätä joku voi pitää epäoikeudenmukaisuutena, varsinkin kun jotkut ovat joutuneet elämään puutteellisen terveydenhuollon ja ravinnon varassa.
Osa eriarvoisuudesta onkin sellaista, että siihen tulisi moraalisuuden vuoksi yhteiskunnan puuttua, mutta yhteiskunnan on ehkä vaikea puuttua syrjintään tai siihen että jotkut ihmiset saavat toisia enemmän palkkaa. Toisaalta hyvä esimerkki palkkojen epäoikeudenmukaisuudesta, jonka olisi voinut välttää, on kun kansanedustajat vastikään korottivat omia palkkojaan, joka on epäoikeudenmukaista muita työssäkäyviä ihmisiä kohtaan.
Monimutkainen epäoikeudenmukaisuus
Yhteiskunnan rakenteellisiin eriarvoisuuden syihin on vaikea oikeutetulla tavalla puuttua. On mahdotonta kieltää varakkaita vanhempia toimimasta lastensa parhaaksi tasa-arvon nimissä. On kuitenkin olemassa keinoja, joilla myös syihin voidaan epäsuorasti vaikuttaa. Verotus ja peruskoulujärjestelmä ovat esimerkkejä tästä. Suoremmin julkinen valta voi puuttua seurauksiin tarjoamalla hyvinvointipalveluja, joita osa kansalaisista tarvitsee. Rahoittaakseen palvelut julkinen valta perii veroja ja maksuja, jotka se voi kohdentaa eri tavoin. Sekä palvelujen että maksujen tasoon ja kohdentamiseen sisältyy paljon oikeudenmukaisuuskysymyksiä, joihin ei ole yhtä ja oikeaa vastausta.
Kun verot kohdistetaan erityisesti varakkaiden henkilöiden tuloihin tai heidän hankkimiinsa tavaroihin ja palveluksiin, julkinen valta puuttuu rajoittavasti näiden ihmisten asioihin. Tämä ei tapahdu siksi, että varakkaat ihmiset sinänsä olisivat tehneet jotain väärää, vaan koska verotusta pidetään keinona tasoittaa taloudellisen eriarvoisuuden epäoikeudenmukaisuutta. Julkisen vallan korjaavasta toiminnasta voidaan olla monta mieltä.
Oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä pohditaan vieläkin. Mikä on oikeudenmukaista ja mikä epäoikeudenmukaista? Mihin näiden raja vedetään? Onko oikeudenmukaista alentaa köyhien ihmisten veromaksuja ja näin auttaa heitä? Maailmassa tulee aina olemaan erimielisyyttä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Lähde: Ajatus, johdatus filosofiaan, WSOY, Porvoo 1999