Uutinen Älypää-sivuston 127 000 suomalaisen käyttäjätietojen vuotamisesta nettiin on toivottavasti herättänyt ihmiset miettimään omien salasanojensa turvallisuutta. Hyvin vastaavanlainen tietomurtohan tapahtui myös muutama vuosi sitten, kun noin 80 000 suomalaisen käyttäjätiedot vuotivat nettiin. Eikö nyt olisi viimeistään aika pistää salasanat uusiksi?

Samojen salasanojen käyttäminen useassa verkkopalvelussa on iso tietoturvariski. Se, että salasanat oli tallennettu Älypää-sivuston järjestelmään selväkielisinä osoittaa melkoista piittaamattomuutta tietoturvaa kohtaan järjestelmän ylläpitäjiltä. Tavallinen käyttäjä aika harvoin tietää, miten turvallisesti eri palvelut käyttäjätietoja tallentavat. Toisessa palvelussa salasanat saatetaan tallennetaa kryptattuina, mutta jossain toisessa ne ovatkin selväkielisinä. Murtautuminen heikommin suojattuun palveluun saattaa toisenkin palvelun salasanan muiden tietoon. Siksi eri palveluissa pitäisikin käyttää eri salasanoja, vaikka käytetty salasana olisikin turvallinen.

Mutta mikä neuvoksi, kun eri salasanoja alkaa olla kymmeniä tai jopa satoja? Jo turvallisten salasanojen keksiminen on vaikeaa saati sitten niiden muistaminen. Salasanojen säilyttäminen selväkielisinä esim. Excel-tiedostossa tai paperilla ei ole kovin turvallista.

Pidemmän päälle helpointa ja turvallisinta onkin yksinkertaisesti luopua muistamasta kaikkia salasanoja. Periaate on, että muistat vain yhden turvallisen pääsalasanan, jolla pääset käsiksi muihin salasanoihin, jotka on luotu täysin satunnaisesti. Ihminen ei vain voi muistaa niitä kaikkia eri palvelujen salasanoja, jos salasanat ovat turvallisia. Pyrkiminen kaikkien eri palvelujen salasanojen muistamiseen saattaa johtaa siihen, että keksitään heikkoja salasanoja, jotka on helppo arvata. Lisäksi salasanoja pitäisi aina muuttaa aika ajoin, joka edelleen vaikeuttaa muistamista.

Onneksi salasanojen luomista ja säilyttämistä varten on kehitelty erilaisia ohjelmia, joista tässä esitellään ohjelma nimeltä KeePassX (pohjautuu KeePass-ohjelmaan). Kyseinen ohjelma on ilmainen ja saatavilla lähes kaikille alustoille (mm. Windows, Linux, OS X ja jopa kännykkään). Ohjelmaa ei tarvitse asentaa vaan sen voi esim. kopioida muistitikulle ja ajaa sitä sieltä. Siksi se sopii myös työpaikan koneisiin, joihin harvemmin saa mitään itse asennella.

KeePassX:n avulla ei tarvitse muistaa kuin yksi turvallinen pääsalasana, jonka syöttämällä ohjelma avaa varsinaisen salasanatietokannan (yksittäinen salattu tiedosto), johon muut salasanat tallennetaan salatussa muodossa. Itse olen käyttänyt tätä ohjelmaa jo pitkään, enkä edes yritä muistaa lukuisia salasanojani, joita on jo varmaan lähemmäs sata. KeePassX generoi minulle täysin satunnaiset salasanat, jolloin yhdessäkään palvelussa ei ole samoja salasanoja. Lisäksi ohjelma auttaa muistamaan, mihin kaikkiin palveluihin olen rekisteröitynyt, jolloin kaikki salasanat on helppo vaihtaa vaikka parin vuoden välein.

Alla lueteltu KeePassX:n oleellisimmat ominaisuudet:

• Salasanan lisäksi ohjelma tallentaa tietueisiin käyttäjätunnuksen, URL-osoitteen ja muita kommentteja.
• Salasanat voi järjestellä kategorioihin (esim. työ, koti, pankki)
• Salasanoja voi hakea esim. käyttäjätunnuksen tai URL-osoitteen perusteella.
• Salasanojen generointi. Ohjelma osaa luoda turvallisen, täysin satunnaisen salasanan. Käyttäjä voi määritellä, että salasana pitää olla äännettävissä (esim. ajpawfyaik) tai täysin satunnainen (esim. j:RTTE;w0n)
• Salasanatietokanta lukkiutuu automaattisesti määritellyn ajan kuluessa, jos se on käyttämättömänä (esim. 10 min.). Tällöin kukaan ei pääse salasanoihin käsiksi vaikka unohtaisitkin ohjelman hetkeksi auki.
• Salasanan voi kopioida ohjelmasta leikepöydälle ilman että kukaan olan yli kurkkija saa sitä selville (eikä salasana jää kummittelemaan leikepöydälle koska ohjelma tyhjentää sen automaattisesti esim. 20 sekunnin päästä).
• Salasanatietokanta on täysin käyttöjärjestelmäriippumaton. Salasanatietokannan voi suoraan kopioida tiedostona toisiin koneisiin tai kännykkään, jolloin salasanat saa auki myös muiden käyttöjärjestelmien koneella, kunhan niihin on vain saatavilla KeePassX-ohjelma. Tietokanta-tiedoston joutuminen vääriin käsiin ei haittaa, koska se on hyvin tehokkaasti salattu (olettaen että pääsalasana on riittävän vaikeasti arvattava).
• Pääsalasanan voi halutessaan korvata avaintiedostolla, joka avaa salasanatietokannan. Tällöin ei tarvitse muistaa edes pääsalasanaa, mutta mukana pitää olla aina avaintiedosto (jota ei missään tapauksessa saa päästää vääriin käsiin). Itse käytän muiden salasanojen salaamiseksi pelkästään pääsalasanaa, koska se yksinään takaa jo riittävän turvan ja on muistissa vain omassa päässäni. Sen sijaan avaintiedoston voi aina fyysisesti varastaa.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan KeePassX:ään. Ei enää ongelmia salasanojen keksimisessä tai niiden muistamisessa. Muistat vain keksiä riittävän turvallisen pääsalasanan, jota et kirjoita mihinkään sellaisenaan ylös.

PS. Tämä oli pitkästä aikaa uusi blogikirjoitus tähän blogiin. Blogi ei ole täysin kuollut, vaikka viime aikoina onkin ollut hyvin hiljaista. Uusia juttuja tulee aina silloin tällöin kun on jotain mielenkiintoista kerrottavaa.

Monopoliasema millään markkinoilla ei ole koskaan kuluttajien hyväksi. Google on kasvanut yhtiönä jo pelottavan suureksi (Googlesta tulee tätä menoa kohta Terminaatorista tuttu Skynet) ja kunnollisten vaihtoehtojen ja kilpailun puuttuessa sille on syntynyt hakukonemarkkinoillakin jo luonnollinen monopoli (markkinaosuus noin 70%). Kuka edes muistaa, miten netistä löysi tietoa ennen Googlea?

Onko enää edes mahdollista horjuttaa Googlen valta-asemaa hakukonemarkkinoilla, vaikka suurin osa hakukonejätin tuloksista on nykyisin pelkkää mainosta ja roskaa? Toisin kuin muut median hypettämät hakukoneet, kuten esim. Googlen entisten työntekijöiden perustama Cuil tai Microsoftin kesäkuussa julkaisema Bing, Wolfram Alpha tarjoaa oikeasti jotakin uutta ja omaperäistä. Hakukone ei kuitenkaan varsinaisesti kilpaile Googlen kanssa edes samoista käyttäjistä. Alphalla ei etsitä yleistietoa, vaan se toimii pikemminkin laskukoneen ja hakukoneen yhdistelmänä, hyvä termi olisi tietokantapalvelu.

Wolfram Alphan omaperäisyys

Uudenlaisen hakukoneen on kehittänyt luonnontieteiden eri osa-alueilla käytettävästä laskentaohjelmistostaan (Mathematica) tuttu yhtiö. Yhtiön hakukone osaa tehdä monimutkaisiakin laskutoimituksia hakusanojen perusteella ja yhdistellä ja koota tiedoista halutun tuloksen. Kuulostaa tavalliselta markkinamiesten puheelta, mutta on oikeasti totta joka sana.

Ero Googlen ja Wolfram Alphan hakutuloksiin selittyy täysin erilaisella toimintalogiikalla. Google pyrkii etsimään haettavan tiedon jo olemassa olevien verkkosivujen tekstimassasta ja ohjaa käyttäjän sivulle, jolta tieto mahdollisesti löytyy. Wolfram Alpha puolestaan perustuu sen työntekijöiden koostamiin tietokantoihin. Haluttua tietoa etsitään vain näistä tietokannoista, muokataan ja yhdistetään mahdollisesti muihin tietoihin. Näin luodaan siten uutta tietoa, joka esitetään käyttäjälle omalla selkeällä sivullaan.

Alpha ei pyri olemaan hakusanojen tulkinnassa mikään erityisen älykäs sovellus, suomea se ei edes ymmärrä. Ajatuksena on yksinkertaisesti yhdistää tietokannat ja matemaattinen laskenta toisiinsa. Tietokantoja on koostettu jo usean vuoden ajan. Pitää ymmärtää, että Wolfram Alpha ei ole yleishakukone. Toisin kuin Google, Alpha ei tule koskaan löytämään vaikkapa suosittuja blogeja, uutisia, kuvia yms. viihdettä. Näkökulma on pelkästään tieteellinen ja haettava tieto yleensä numeraalista, eli numeroina esitettävää ja tulkittavaa.

Kerro, kerro kuvastin...

Mitä Alpha sitten muka osaa mitä Google ei löydä? Otetaan muutama järkevä esimerkki helpoimmasta lähtien. Suurin osa alla olevan listan kysymyksistä on muokattu Wolfram Alphan etusivulta löytyvän esittelyvideon esimerkeistä, jotka kannattaa katsoa, ennen kuin alkaa käyttää tai tuomita hakukonetta. Alpha on siis tarkoitettu laskemaan vastauksia, eikä listaamaan hakutuloksia nettisivujen muodossa, mikä pitäisi olla kaikille viimeistään tämän jälkeen selvillä. Kokeile, kuinka nopeasti löydät Alphalla näihin kysymyksiin vastaukset, Googlella tuskin selvität listaa ikinä.

* Integroi 2x^5- x + sinx
* Kuinka monta kaloria on viidessä Snickers-suklaapatukassa
* Matka ja lentoaika Helsingistä Lontooseen linnuntietä
* Kuinka monta printattua sivua ja puhuttua minuuttia vie 8000 sanaa englanniksi
* 400 asteisen ja 4 bar veden ja ilman tiheys
* 60-vuotiaan miehen verenpaineen ylä-ja alapaine 95%-luottamusvälillä, hajonta ja keskiarvo
* 50-vuotiaan miehen elinaikaodote Suomessa
* Kuinka monta henkilöä yhteensä käyttää internetiä Euroopassa
* Kuinka suuren kuution tekisi 55 grammasta kultaa ja paljonko se maksaisi
* USAn työttömyysluvut 50-luvulta nykypäivään graafisesti esitettynä
* Kuinka monta litraa oli Suomen öljyntuonti vuonna 2007 litroissa ja euroissa
* Millainen sää oli syntymäpäivänäsi.

Huonot puolet

Wolfram Alpha julkaistiin toukokuussa 2009, joten ikäänsä nähden se on jo ihan kelpo ja toimiva tietokantapalvelu. Paljon tietoa toki puuttuu ja toimintalogiikkaa voisi hioa, mutta tietokantojen lisääntyessä hakukone muuttuu koko ajan fiksummaksi. Kaiken tiedon tarkistaminen ja syöttäminen tietokantoihin on kuitenkin hidasta ja vie paljon aikaa. Hieman myös mietityttää, miten palvelu on tarkoitus rahoittaa.

Nyrkkisääntönä voisi pitää, että jos et keksi oikeasti mitään kunnon kysyttävää niin älä käytä. Käyttöliittymä on vähän tieteellinen ja vaatii käyttäjältä hivenen älyä, hakukonetta ei ole tarkoitettu kaiken maailman tissikuvien etsimiseen. Kyllä Alpha jo nyt on hyvä apuri koululaiselle ja kehittyessään ja kasvaessaan saa varmasti pysyvän paikan Wikipedian ja Googlen rinnalle. Ei Alpha niitä missään nimessä korvaa, mutta toimii hyvin niiden apuna. Kannattaa ehdottomasti tutustua.

lähteet:
http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/article285512.ece

Kirjastojen pääasiallisena tarkoituksena on pitkään ollut vain kirjojen, musiikin ja DVD-elokuvien lainaaminen. Nyt tarjonta on kuitenkin laajentunut, sillä HelMet-kirjasto (Helsinki Metropolitan Area Libraries) on ottanut valikoimiinsa myös uusimmat konsolipelit (pääasiassa Wii, Xbox 360 ja PS3) ja Blu-ray elokuvat. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginkirjastojen muodostamasta kirjastojen verkostosta on mahdollista lainata kirjastokortilla yhtaikaa yhteensä 5 konsolipeliä ja 5 BD-levyä. Laina-aika on 7 vuorokautta.

Jos tarkkoja ollaan, niin konsolipelejä ja Blu-ray-levyjä on ollut mahdollista lainata pääkaupunkiseudun kirjastoista jo maaliskuun alusta lähtien, jolloin tiedote asiasta julkaistiin. Erittäin pienistä ja osin jopa olemattomista varausmääristä voi kuitenkin päätellä, että ihmiset eivät ole vieläkään huomanneet tätä mahdollisuutta.

Mitä on sitten tapahtunut näiden neljän kuukauden aikana, onko valikoima kasvanut maaliskuun aloituksesta tähän päivään asti? Kaikkia Blu-ray-elokuvia on tällä hetkellä 61 kappaletta, pääasiassa elokuvaklassikkoja, joka on jopa kolme vähemmän kuin aloitettaessa. Konsolipelejä on puolestaan 23 kappaletta, joka on jo selvästi enemmän, kuin yksittäiskappaleet alussa. Mitään K-18-merkittyjä pelejä on turha odottaa, mutta hyviä nimikkeitäkin löytyy, esim. Tomb Raider Underworld, Guitar Hero World Tour ja Oblivion.

Valikoima on siis kasvanut ainakin konsolipelien kohdalla jo kiitettävästi ja toivottavasti se myös jatkaa kasvuaan. Suurin osa peleistä ja elokuvista on kuitenkin nopeasti kulutettavaa tusinatavaraa, joten lainaaminen on useimman nimikkeen kohdalla järkevin vaihtoehto. Hyvän pelin tai elokuvan voi sitten myöhemmin ostaa kaupasta, kun tietää mitä saa.

Saas nähdä mitä tämä tekee konsolipelejä vuokraavalle Hubihubille (arvostelu palvelusta), jos kirjastot laajentavat kunnolla pelivalikoimaansa. Jos oikein innostutaan visioimaan, niin miksei kirjastoista voisi kohta lainata vaikkapa lastenrattaita, rullaluistimia tai vaikka akkuporakoneita Saahan sieltä jo lainattua muun ohella jo virtamittareitakin, joilla mitata laitteiden sähkönkulutusta. Ainakaan veronmaksaja ei voi palvelusta paljon valittaa.

Lähteet:
http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/17150.cfm
http://www.vartti.fi/artikkeli/01451cd7-7464-4e39-a917-2bd92548fb70

Kävijälaskurin valitseminen nettisivuille voi osoittautua hankalaksi tehtäväksi. Ilmaisia laskureja on tarjolla netissä pilvin pimein ja niistä valitseminen on vaikeaa. Monet laskureista ovat oikeasti hyvin suppeita. Esim. MVnetin kävijälaskuri on kyllä toimiva, mutta ei siitä todellisuudessa kovin paljoa tietoa saa ulos. Google Analytics on ehkä suosituin kävijästatistiikkapalvelu, mutta siinäkin on puutteensa.

Itse etsin jokunen viikko sitten hyvää kävijälaskuria PolkupyöräWikiin. Ja tässä tarkoitan sivustolle asennettavaa omaa kävijälaskuria, en Google Analyticsin tyyppistä "ulkoista" palvelua. Aikaisemmin käytössäni oli FireStats, joka toimikin erittäin mallikkaasti kunnes päivitin sen versioon 1.6.1-stable, koska ohjelmisto itse tätä suositteli. Päivitys kuitenkin aiheutti sen että osa laskurin toiminnallisuudesta lakkasi toimimasta eikä laskurin tekijä ole pystynyt ongelmia korjaamaan. Siispä parempaa laskuria etsimään.

Useiden sivujen läpikäynnin jälkeen törmäsin viimein ilmaiseen kävijästatistiikkaohjelmistoon nimeltä Piwik, jota voin ehdottomasti suositella kaikille sivustoille, joissa on PHP- ja MySQL-tuki. Toisin kuin FireStats, Piwik on GPL-lisensoitu ja sitä voi käyttää ilmaiseksi kaupallisillakin sivustoilla. Piwikin avulla voi tarkastella mm. kävijämääriä, kauanko kävijät käyttävät aikaa sivustolla, mistä kävijät tulevat sivuille (referrer), kävijöiden selain-/käyttöjärjestelmäjakaumaa yms. Kaikki tieto esitetään hyvin havainnollisesti mm. graafeina ja taulukkoina. Käytännössä Piwik tarjoaa hyvin paljon samaa kuin Google Analytics. Kuitenkin Piwik eroaa Google Analyticsistä siten, että kaikki tieto on tallennettu oman palvelimesi tietokantaan.

Itse käytän PolkupyöräWikissä sekä Piwikiä että Google Analyticsiä. Google Analytics on hyvä laskuri, koska lähes kaikki muutkin käyttävät sitä, joten kävijämäärien vertailu on helppoa. Piwik taas on siitä hyvä, että sen avulla voi mielestäni tarkastella tarkemmin, mistä kävijät ovat tulleet - Google Analytics kun ei aina näytä kävijän tarkkaa osoitetta. Esim. jos kävijä on tullut jonkun keskustelufoorumin kautta, näyttää Analytics osoitteen ilman URL-osoitteen parametreja (esim. osoite http://www.mvnet.fi/keskustelu/viewforum.php?f=9 muuttuukin muotoon http://www.mvnet.fi/keskustelu/viewforum.php, joka viekin jo aivan eri paikkaan). Piwikillä ei tätä ongelmaa ole. Piwikin avulla pystyy myös näyttämään kävijöille sivuston kävijätietoja erilaisina graafeina. Ehdottomasti paras kävijälaskuri, jota olen itse kokeillut. Suosittelen.

Lisää hyviä kävijälaskureita löytyy Six Revisions -sivustolta.

Usko kolmiulotteiseen vallankumoukseen ja sen läpimurtoon vuonna 2009 on kova ja tästä kertoo jotain teattereiden ja ensi-iltojen nopea levinneisyys. Vuonna 2009 uusia 3D-ensi-iltoja tulee Suomeen noin kymmenkunta ja seuraavana vuonna 3D-elokuvia ilmestyy jo sitä tahtia, että uuden elokuvan voi katsoa joka ikinen viikko. 3D-kauden suosion ymmärtää, kun muistaa, että näytökset tuovat enemmän rahaa kassaan kuin perinteiset elokuvat. 3D-elokuvia ei voi myöskään ladata laittomasti netistä ja katsoa kotisohvalta käsin.

Tekniikka

Kolmiulotteisuudesta puhuminen on sikäli harhaa, koska kyseessä on stereokuva. Kummallekin silmälle näytetään hivenen erilaista kuvaa, joka aivoissa tulkitaan kolmiulotteiseksi. Syvyysvaikutelma syntyy siis vain huijaamalla ihmisen luontaista tapaa nähdä maailma kolmiulotteisena. Itse 3D-elokuvat kuvataan kahdella rinnakkaisella kameralla, joiden tuottamasta kuvasta luodaan stereokuva. Ohjaajan päätettäväksi jää, millainen syvyysvaikutelma luodaan ja mihin kohtaan yleisön katse halutaan ohjata. Syvyysvaikutelmaan vaikuttaa paljolti leikkaus ja toiminnan määrä. Mitä lyhyempiä leikkauksia ja nopeampaa toimintaa elokuvassa esiintyy, sitä huonompi on syvyysvaikutelma.

Vaikka kaikki 3D-elokuvat kuvataan melkein samalla tavalla, voidaan ne esittää usealla eri menetelmällä. Käytössä on kolme eri menetelmää, joissa stereonäkö toteutetaan hieman eri tavalla. Näitä ovat Dolby 3D Cinema, XpanD ja RealD, joista vain kaksi ensimmäistä on käytössä suomalaisissa teattereissa. Kaikille yhteistä on kuitenkin se, että elokuvia katsellaan lasit päässä. Käytössä on 2K-tarkkuus, eli 2048 x 1080 pikseliä, jokainen ruutu näytetään kolmesti, jonka lisäksi kummallekin silmälle on oma kuvansa, siis 24 x 3 x 2 = 144 kuvaa sekunnissa.

Dolby 3D Cinemassa kuvaerottelu perustuu väripolarisaatioon. Katsojan käyttämät passiivilasit estävät siis silmän näkemästä väärää kuvaa käyttäen väriaaltosuodatusta. Tekniikan varjopuoli on se, että kuva menettää osan valovoimastaan ja on siten hivenen tumma. XpanD-järjestelmän lasit perustuvat infrapunasignaalin avulla ohjattaviin lcd-sulkijoihin. Laseihin suunnataan siis infrapunavalo, joka avaa ja sulkee linssejä tietyssä tahdissa (kehyksissä patteri). Lopputulos on sama kuin Dolbylla, eli toinen silmä ei näe samaa kuvaa kuin toinen, mutta valovoimaa on elokuvissa enemmän. RealD perustuu myös väripolarisaatioon, mutta käytössä olevan hopeanvärisen kankaan takia se on ainut tekniikka, joka estää perinteisten elokuvien katselun. Lasit ovat RealD-menetelmää käytettäessä usein kertakäyttöisiä ja halpoja. Toistaiseksi Suomessa ei ole RealD-teattereita ainuttakaan.

Teatterista riippuen parhaat paikat ovat hyvin lähellä eturiviä, jolloin kuva peittää hyvin näkökentän ja kolmiulotteisuus on tällöin vaikuttavin. Meille suomalaisille ongelmia voi aiheuttaa tekstitys, johon ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota, koska sitä muualla käytetään niin vähän. Kuten kaikilla kuvan elementeillä, myös tekstitykselle on määriteltävä syvyys ja toistaiseksi se on ikään kuin valkokankaan ja katsojan välissä. Käytön jälkeen lasit palautetaan ja viedään pestäväksi seuraavaa näytöskertaa varten.

Ensimmäinen 3D-elokuvani - Bolt 3D

Nyt olen sitten nähnyt myös itse elämäni ensimmäisen 3d-elokuvan. Elokuva oli Disneyn koko perheen tietokoneanimaatio Bolt 3D. Nimi tuskin sanoo kenellekään mitään, joten kerrottakoon lyhyesti, että se on K7-elokuva koirasta, joka oppii reissullaan halki Amerikan, mikä ero on oikealla maailmalla ja elokuvilla. Tällä hetkellä (21.2.2009) Bolt 3D on BioRexin top5-listan ykkösenä. Elokuvasta on tavallinen 2D versio ja kolmiulotteinen versio, josta löytyy sekä suomeksi dubattu tai alkuperäisillä äänillä varustettu kopio (ilman tekstitystä). Itse valitsin jälkimmäisen, tällöin Boltin äänenä kuullaan John Travoltaa. Lipun hinta oli viikonloppuna 13 euroa, arkisin näytöksiin pääsee halvemmalla.

Joku on joskus sanonut, että kolmiulotteisuus muuttaa elokuvan katsomiskokemusta enemmän kuin äänen ja värin tulo aikanaan ja aloittaa kokonaan uuden aikakauden. Täytyy heti todeta, että on lauseessa hivenen perää, mutta enimmäkseen se on markkinamiesten puhetta, jotka yrittävät saada ihmiset kiinnostumaan asiasta. Vaikka elokuva olikin lapsille tarkoitettu, upposi se hyvin myös yli kaksikymppisellekin. Elämyksenä se oli ainakin erilainen. 3D ei paranna tarinaa, vitsejä eikä varsinkaan näyttelijäsuorituksia, mutta kyllä se tällaisen kertakäyttöisen elokuvan viihdearvoa nostaa. Itse elokuva oli ihan hyvä, sivuhahmona mukana kulkeva hamsteri jopa mainio, mutta kyllä se huomio kiinnittyi silti itse uuteen tekniikkaan.

Bolt 3D perustuu siis XpanD-järjestelmään, joten lasien reunoista löytyy pienet infrapunavastaanottimet, joilla lcd-sulkijat synkataan. Finnkinon 3D-lasit ovat ns. "yksi malli sopii kaikille" -tyyppisiä ja ne toimivat myös silmälasien kanssa. Lasit ovat kuitenkin isot, joten ne eivät istuneet päähäni kovin hyvin (nenäni olisi pitänyt olla pidempi). Tunnin katsomisen jälkeen oikeanpuoleinen sanka alkoi painamaan pahasti korvaa. Lasien sivuista oli myös mahdollista nähdä takana olevien ihmisten heijastuksia. Silmät eivät kuitenkaan väsyneet, pääkipua ei tullut eikä leffa ylipäätänsäkään aiheuttanut minkäänlaista pahoinvointia.

Kaiken kaikkiaan kolmiulotteisuus toimi paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Mitä kauemmin elokuvaa katsoi, sitä paremmin syvyysvaikutelma tuli esille. Välillä jäin jopa ihailemaan ruohonkorsien, raajojen yms. objektien toteutusta ja sijaintia muun elokuvan vilistäessä taustalla. Välillä yllätyin, miten lähelle katsojaa jokin esine onkaan saatu. Näin yhden katsomiskerran perusteella on kuitenkin mahdoton kuvailla, miltä kolmiulotteinen kuva tuntuu, tai mitä lisäarvoa se antaa. Se pitää itse kokea. Kokeilepa katsoa yhdellä silmällä lähellä olevan koristekasvin lehtiä ja niiden suhdetta toisiinsa. Avaa sitten toinenkin silmä ja yritä kuvitella, että se oli siirtymä kaksiulotteisesta elokuvasta kolmiulotteiseen. Mikä ja kuinka suuri oli saavutettu lisäarvo? Harmi, että toistaiseksi suurin osa 3D elokuvista on animaatioita.

Odotan mielenkiinnolla sitä, kun ensimmäiset kunnon 3D-videopelit/konsolit saapuvat markkinoille. Paskoisiko sitä jo oikeasti housuihinsa, kun pelaisi uutta Dead Spacea kolmiulotteisena. En malta odottaa.

lähteet:
MikroBitti 10/2008 - 3D-elokuvat saapuvat teattereihin
http://plaza.fi/kaista/elokuvat/haastattelut/kolmiulotteinen-elokuva-saapui-suomeen