Kotisivun teko » Johdanto
Johdanto
Mikä on Internet ja miten se toimii?
Internet on maailmanlaajuinen tietoverkko, joka yhdistää eri puolilla maailmaa olevia pienempiä tietoverkkoja toisiinsa. Nämä pienemmät tietoverkot koostuvat toisiinsa kaapeleilla tai langattomasti kytketyistä tietokoneista. Näitä pienempiä verkkoja ovat esim. yritysten, hallintojen ja oppilaitosten verkot. Internet siis yhdistää nämä verkot eli Internetiä voikin hyvin sanoa verkkojen verkoksi.
Graafinen esitys pienestä osasta Internetiä. Verkko esittää Yleisradion etusivulta linkitettyjä www-sivuja, joista on taas linkkejä eteenpäin.
Internetiä varten kehitetyn IP-protokollan avulla nämä eri verkkojen tietokoneet voivat kommunikoida keskenään ja vaihtaa tietoa. Internetissä olevat tietokoneet jaetaan yleensä kahteen kastiin: palvelimet (servers) ja asiakkaat (clients). Tavallisen kotona nettiä selaavan yksityishenkilön tietokone toimii yleensä asiakkaana. Palvelimia taas ovat tietokoneet, joista asiakaskoneet voivat pyytää tietoa. Esimerkiksi Googlen hakukone pyörii palvelinkoneessa, josta kuka tahansa voi kysellä tietoa. Yleisin palvelintyyppi on www-sivuja tarjoava www-palvelin, jonka päällä myös MVnetin nettisivut pyörivät. Muita palvelintyyppejä ovat esim. FTP-palvelin tiedostojen siirtoon ja tietokantapalvelin tietokantakyselyjä varten.
Käytännössä niin asiakaskone kuin palvelin ovat samaa rautaa, tietokoneita kummatkin. Kotikäytössä olevan tietokoneenkin voi hyvin valjastaa palvelimeksi. Palvelin- ja asiakaskoneen ero on lähinnä vain tietokoneissa käynnissä olevissa ohjelmistoissa. Käyttöjärjestelmänä voi olla kummassakin koneessa esim. Windows XP. Palvelinkoneella pyörivät palvelinohjelmistot kuten www-palvelinohjelmisto Apache, PHP ja FTP-palvelinohjelmisto. Asiakaskoneella taas ei yleensä ole käynnissä tällaisia palvelinohjelmistoja vaan käytössä on vain nettiselain kuten Mozilla Firefox. Hyvin paljon liikennettä siirtävä palvelinkone täytyy kuitenkin olla huomattavasti tehokkaampi kuin tavallinen kotikone, koska pyyntöjä palvelimelle voi tulla useita tuhansia minuutissa. Tavallinen kotikone ei välttämättä tällaista kuormaa kestäisi, vaan järjestelmä kaatuisi.
Tavallinen kotikäyttäjä ei kuitenkaan saa yleensä tehdä tietokoneestaan palvelinta. Usein Internet-yhteyden tarjoava operaattori on kieltänyt tämän. Palvelimen ylläpito kotikäyttöön tarkoitetulla liittymällä on myös muutenkin hankalaa, koska liittymän IP-osoite on yleensä dynaaminen, eli se saattaa vaihtua aika ajoin. Kaikilla Internettiin kytketyillä koneilla kun on IP-osoite, jolla kone tunnistetaan ja jonka avulla toiset koneet osaavat ottaa yhteyttä toisiinsa.
Palvelinkoneella pitää siis olla kiinteä vaihtumaton IP-osoite, joka on lähes aina kiinnitetty johonkin selväkieliseen domain-osoitteeseen. Esimerkiksi osoitteen www.google.fi takana olevan palvelimen IP-osoite on 64.233.179.99. Googlen hakukoneeseen pääsee siis niin domain-osoitteella kuin IP-osoitteella. Domain-osoitteet kehitettiin, koska niiden muistaminen on helpompaa ihmiselle kuin pitkä numerosarja.
On myös sellaisia palveluntarjoajia, jotka sallivat palvelimen ylläpidon asiakkaan omalla tietokoneella, mutta tällaisista palveluista peritään usein lisämaksuja. Palvelimena toimivalta tietokoneelta edellytetään myös melko suurta Internet-yhteyden nopeutta, koska voi tulla vastaan tilanteita, jolloin useat sadat asiakastietokoneet pyytävät tietoa palvelimelta samanaikaisesti. Jos palvelimella on käytössä vain esim. yleisesti käytössä oleva ADSL yhteys, jonka nopeus molempiin suuntiin on 1 Mb/s, ei tällä nopeudella pysty palvella kaikkia asiakaskoneita. Tällöin joku asiakaskone ei välttämättä saa yhteyttä palvelimeen tai saa tietoa palvelimelta, mutta hyvin hitaasti. Jos palvelin on nettisivuja tarjoava www-palvelin, näkyy tämä nettisivun hitaana latautumisena tai että nettisivua ei pysty lukemaan lainkaan.
Palvelimet ovat yleensä kiinni parempilaatuisten piuhojen päässä kuin tavallisten kotikäyttäjien kaapeloinnit. Palvelinten yhteysnopeudet ovat yleensä ainakin luokkaa 100 Mb/s, kun kotikäyttäjillä yhteysnopeudet ovat yleensä noin 1 Mb/s.
Jos siis haluaa esim. pystyttää kotisivut, jotka ovat näkyvillä kaikelle maailmalle, täytyy vuokrata jostain tietokone, joka pystyy toimimaan www-palvelimena. Yleensä tavallisen käyttäjän ei ole järkeä vuokrata yksittäistä palvelinkonetta. Tämä on kallista ja aloittelijalle monimutkaista. Siksi netissä onkin yrityksiä, jotka vuokraavat levytilaa. Tällöin siis yritykset vuokraavat asiakkaalle yhdeltä palvelimena toimivalta tietokoneelta vain osan sen käytössä olevasta kapasiteetista.
Esim. jonkun kotisivutilaa tarjoavan yrityksen palvelintietokoneena voisi olla tietokone, jossa on kymmenen 200 Gt kiintolevyjä. Tästä kiintolevytilasta yritys voi vuokrata esim. 100 MB siivuja kotisivutilaa tarvitseville. Palvelintilaa tarjoava yritys hoitaa palvelimen ylläpidon. Palvelinkoneessa pyörivät palvelinohjelmistot, jotka huolehtivat esimerkiksi siitä, että nettisivut näkyvät muulle maailmalle.
Nämä www-palvelinten vuokraukset on usein paketoitu palveluksi, joita kutsutaan web-hotelleiksi. Näihin web-hotelleihin kuuluu yleensä seuraavat ominaisuudet, joista palvelun tarjoaja pitää huolen:
- Oman domain-osoitteen rekisteröinti ja ylläpito
- Levytilaa
- FTP-yhteys tiedostojen siirtoa varten palvelimelle
- Lukuisia sähköpostiosoitteita
- Tuki erilaisille ohjelmointikielille, kuten PHP, CGI ja Perl
- Helppokäyttöinen hallintapaneeli web-hotellin hallintaan
- Varmuuskopiointi
- Tietokantapalvelimia (MySQL)
Koska palvelinkoneet ovat aivan erillisiä tietokoneita, on nettisivut jollain lailla siirrettävä omalta kotikoneelta palvelinkoneen hakemistoihin. Yleisin käytetty tapa siirtää kotisivut palvelimelle on käyttää FTP-ohjelmaa. FTP-ohjelma juttelee siis palvelinkoneen kanssa FTP-protokollaa (File Transfer Protocol). FTP-protokolla on HTTP:n tapaan vain sovittu tapa siirtää tiedostoja. FTP-ohjelman avulla otetaan yhteys palvelinkoneeseen, joka pyytää käyttäjätunnusta ja salasanaa. Tunnistautumisen jälkeen halutut tiedostot siirretään omasta kotikoneen hakemistoista palvelinkoneen hakemistoon. Yleensä nettisivut täytyy laittaa palvelinkoneella public_html tai www -nimiseen kansioon, jolloin ne näkyvät muulle maailmalle.
Nettisivut ovat World Wide Webissä
World Wide Web (lyhemmin WWW) ei ole sama asia kuin Internet. Internetillä siis tarkoitetaan sitä käsittämättömän suurta tietoverkkoa, jossa on siis kilometritolkulla kaapelia ja niillä yhdistettyjä tietokoneita, jotka kommunikoivat keskenään käyttäen IP-protokollaa. WWW taas on vain yksi suosituimmista Internetin palveluista. Muita Internetin palveluita ovat esimerkiksi sähköposti, IP-puhelut, P2P-tiedostojenjako ja IRC. WWW taas on kokoelma toisiinsa linkitettyjä dokumentteja eli www-sivuja. WWW tarvitsee Internetiä toimiakseen.
WWW:ssä kaikilla tietokoneilla on URL-osoite (Uniform Resource Identifier), jonka avulla jokainen WWW:ssä toimiva palvelin voidaan löytää. Esim. www-palvelin, jonka päällä MVnetin sivut pyörivät, löytyy URL-osoitteella http://www.mvnet.fi. Eli jos nettiselaimeen kirjoittaa osoiteriville http://www.mvnet.fi/keskustelu/index.php, yrittää selain ottaa yhteyttä palvelimeen, jonka osoite on www.mvnet.fi. Tämän jälkeen selain pyytää palvelimelta kansiosta keskustelu tiedostoa index.php. Jos kyseinen tiedosto on olemassa, lähettää palvelin tiedoston sitä pyytäneelle, jolloin sivun sisältö ilmestyy nettiselaimen ruudulle.
WWW siis toimii asiakas-palvelin -periaatteella. Asiakaskone pyytää tiedostoa ja palvelin vastaa pyyntöön lähettämällä sen tai ilmoituksen, että tiedostoa ei löydy (404 Not Found). Nämä pyynnöt ja lähetykset tehdään käyttäen HTTP-protokollaa. Jokaisen koneen URL-osoitteen alussahan on aina http://, joka kertoo siis käytettävän protokollan. HTTP-protokollan voi ajatella olevan yksinkertaisesti sovittu tapa pyytää ja lähettää dataa.
WWW:ssä olevista dokumenteista voi helposti viitata toisiin WWW:n dokumentteihin, koska kaikilla koneilla on siis URL-osoite. Näitä viittauksia kutsutaan tavanomaisesti linkeiksi ja linkkejä sisältävää dokumenttia hypertekstidokumenteiksi. WWW:ssä siis liikutaan sivulta toiselle näiden hyperlinkkien avulla. Linkki voi viitata saman palvelimen toiseen tiedostoon, jolloin sivua voi selata kuin kirjaa (linkkiä klikkaamalla vaihdetaan sivua). Tai linkki voi siis myös viitata jollain muulla palvelimella olevaan sivuun (kirjojen maailmassa tämä tarkoittaisi kirjan vaihtamista toiseen kirjaan).
WWW-sivut kirjoitetaan HTML-kielellä
Nämä WWW:n hypertekstidokumentit on kirjoitettu yleensä HTML-kielellä (HyperText Markup Language). HTML on melko yksinkertainen sivunkuvauskieli, jolla kuvataan dokumentin rakennetta. WWW:hen voi laittaa pelkästään normaaleja tekstidokumenttejakin, joissa ei siis olisi mitään muuta kuin pelkkää tekstiä ilman mitään muotoiluja tai kuvia. Tällaiset dokumentit olisivat kuitenkin melko tylsiä. Myös jos dokumentissa olisi viite johonkin toiseen dokumenttiin, täytyisi viitattava dokumentti ensin etsiä jostain sen nimen perusteella.
Tältä näyttää HTML-kielellä kirjoitettu dokumentti tekstieditorissa. Musta teksti on normaalia tekstiä. Väritetyt kohdat taas ovat HTML-kieltä
HTML-kielen avulla kirjoitettu dokumentti taas saa aivan uusia ulottuvuuksia. Tekstiä voi muotoilla. Joitain tärkeitä sanoja voi vahvistaa tai lainattua tekstiä kursivoida. Lisäksi tekstin sekaan voi lisätä havainnollistavia kuvia ja taulukoita. Tärkeimpänä ominaisuutena on se, että HTML-kielen avulla voi tekstiin luoda linkin toiseen WWW:n dokumenttiin. On huomattavasti helpompaa katsoa mitä viitteen takana on, jos viite on toteutettu hyperlinkkinä. Hypertekstidokumentissa riittää, että klikkaa linkkiä, jolloin pääsee heti lukemaan viitteenä ollutta dokumenttia. Tavallisessa kirjassahan tällainen ei olisi mitenkään mahdollista.
Koska HTML on tarkoitettu lähinnä sivun rakenteen kuvaamiseen, on kehitetty CSS-tyyliohjeet, joilla saa huomattavasti monipuolisemmin ja selkeämmin määriteltyä, miten www-sivun pitäisi selaimessa näkyä. CSS:n ja HTML:n avulla saadaan dokumentista huomattavasti miellyttävämpi lukea.
Voit vaikka itse verrata kumpaa on miellyttävämpi lukea - pelkkää tekstiä vai HTML:n ja CSS:n avulla tuotettua dokumenttia. Seuraavassa on tekstipätkä MVnetin Endogeeniset hasardit -tutkielmasta. Alla on linkit tutkielman tekstimuotoiseen tiedostoon ja HTML-muotoiseen tiedostoon.
Kuten arvata saattoi, on HTML-muotoista dokumenttia huomattavasti miellyttävämpi lukea. HTML:n avulla saa tekstin sekaan liitettyä kuvia ja tekstin luettavuus on parempaa. Lisäksi jos haluat lukea Endogeeniset hasardit -tutkielman kokonaisuudessaan, täytyy sinun vain klikata sivun alusta kyseisen artikkelin linkkiä. Pelkkää tekstiä sisältävästä dokumentista ei pääse mitenkään lukemaan koko artikkelia, vaan se on etsittävä käsiin ensin jollain muulla tavalla.
Seuraava sivu (Miksi Kotisivut?) >> << Edellinen sivu (Kotisivun teko)