MVnet logo

Pelit ja konsolit » Nintendo DS

  • Julkaistu: 20.10.2006
  • Päivitetty: 20.10.2006
  • Kommentit

Nintendo DS logo

Vanhemman mallinen Nintendo DS

Vanhemman mallinen Nintendo DS -käsikonsoli

Nintendo DS on Nintendon tehokkain käsikonsoli, joka saapui markkinoille vuonna 2004. Laite muistuttaa hyvin paljon 80-luvulla markkinoilla olleita Game & Watch -elektroniikkapelejä, joista jokaisella pystyi pelaamaan vain tiettyä peliä. Nintendo DS:n nimi tulee sanoista Dual Screen, eli kaksoisnäyttö. Toisaalta Nintendo on myös mainosmielessä sanonut sen olevan lyhenne sanoista Developer's System, eli pelinkehittäjien järjestelmä, jossa käsikonsolille tehtävien pelien kehitys olisi mahdollisimman helppoa ja miellyttävää. Kehitysvaiheessa laitetta kutsuttiin vielä nimellä Project Nitro. Nintendo DS eroaa muista kannettavista käsikonsoleista kahden näyttönsä ansiosta, joista alempi on ns. Stylus-kynällä tai peukalohihnalla ohjattava kosketusnäyttö.

Ulkonäkö, näyttö ja ohjaus

Ulkonäöltään laite muistuttaa siis hämmästyttävän paljon Nintendon vanhaa Game & Watch -elektroniikkapeliversiota Donkey Kong (kts. Wikipedia). Varhaisia perinteitä kunnioittaen vanhan laitteen tuplanäyttö ja simpukkamainen rakenne onkin siirtynyt eteenpäin, ja elää nyt Nintendo DS-käsikonsolissa. Käsikonsoliksi laite on mielestäni melko isokokoinen (148.7 mm × 84.7 mm × 28.9 mm) ja painokin on jopa 274 grammaa. Uuteen Lite-versioon verrattuna laitetta voisi luonnehtia sanoilla iso ja kömpelö. NDS-käsikonsolin molemmat ruudut ovat nyt onneksi taustavalaistuja, mutta niiden kirkkautta ei voi Lite-mallin tapaan säätää. Resoluutio on DS:ssä 256x192 pikseliä, eli hieman suurempi kuin GBA:n 240x160 pikseliä. Vanhoja GBA pelejä ei venytetä DS:n ruudulla, vaan niiden ympärille jää mustat palkit pelatessa. Valikoista voi myös valita, kummasta ruudusta haluaa tätä pelikuvaa seurata.

Alempi näyttö on siis kosketusnäyttö, jota voi tökkiä periaatteessa millä vain, mutta mukana tulee tarkoitukseen tehty Stylus-kynä. Tätä on erittäin suositeltavaa käyttää, koska sormista jää ruutuun rasvaa ja muut terävät esineet voivat vahingoittaa ruutua. Jos kosketusnäyttöä haluaa todella varjella, kannattaa ostaa siihen erikseen myytäviä ja ruudun päälle helposti liimattavia suojakalvoja. Kaiken kaikkiaan näytöt ovat hyviä, mutta katselukulmaa ja kirkkauden säätöä voisi parantaa, mikä DS Lite-versiossa onkin huomioitu.

DS:stä löytyy perinteinen ristiohjain, olkanapit, neljä toimintonappia, sekä Start- ja Select-napit, joita peleissä harvemmin käytetään. Kokonaisuus on siis samanlainen kuin muissakin Nintendon käsikonsoleissa. Hieman uudistusta on tapahtunut äänissä, jotka konsolissa kuuluvat nyt kahdesta kaiuttimesta. Stereoääntä oli tosin mahdollista kuunnella myös GBA-laitteilla kuulokkeita käyttäen, joten uudistus ei ole kovin merkittävä. Laitteesta löytyy myös mikrofoni äänentunnistukseen, mutta mitään kovin merkittävää käyttöä tälle ei ole yksinpeleissä vielä esitelty.

Tekniikka ja muita ominaisuuksia

Nintendo DS Lite vs. GBA SP

Nintendo DS Lite vs. GBA SP

Nintendo DS-käsikonsolista löytyy kaksi erillistä prosessoria. Pääprosessorina toimii 67 MHz ARM9 ja apuprosessorina 33 MHz ARM7. Keskusmuistia laitteesta löytyy 4 Mt. Kuten Mario Kart DS ja Metroid Prime: Hunters ovat osoittaneet, laite pystyy myös hienoon 3D-grafiikkaan. Jos GBA:ta voisi verrata viriteltyyn SNES-konsoliin, Nintendo DS sijoittuisi tehoiltaan jonnekin Nintendo 64:n tasolle tai hieman korkeammalle.

Pelistä riippuen kosketusnäyttöä hyödynnetään enemmän tai vähemmän. Suurimmassa osassa pelejä kosketusnäyttöä ei vielä hyödynnetä mitenkään, tai enintään muutamaan melko merkityksettömään asiaan (esim. Castlevaniassa). Joissakin peleissä taas kosketusnäyttö on pääasiassa. Trauma Center: Under the Knife -pelissä esimerkiksi leikitään kosketusnäytön ja Styluksen avulla kirurgia ja "leikellään" potilasta. Metroid Prime: Hunters jopa todistaa, että kosketusnäyttöä hyödyntävä ohjaus on mahdollista tehdä jopa tavallista padiohjausta tarkemmaksi. Hiirtä ei kuitenkaan vielä voiteta tarkkuudessa ja ergonomiassa.

DS:n omat pelit tulevat pienen pienillä muistikorteilla, vaikka itse pelin kotelo onkin ohjevihkosen takia suuri. Onneksi DS on myös alaspäin yhteensopiva Game Boy Advance-pelien kanssa, jolloin pelikirjasto on jo valmiiksi valtava ja huippupelejä löytyy kylliksi. Vanhoille peleille on DS:ssä oma paikkansa laitteen etuosassa (Slot 2), johon muistikortit kiinnitetään. Laitteen omat pelit tulevat sitten laitteen takaosaan, jossa lukee Slot 1. Vanhoja Game Boy-pelejä laite ei enää tue, eikä sille mielestäni ole juuri tarvettakaan.

Kosketusnäytön lisäksi erinomainen uudistus on virransäästötilana toimiva unitila, joka käynnistyy, kun käsikonsolin kannen taittaa kiinni. Peliä voi myös heti jatkaa, kun kannen avaa uudestaan. Ominaisuus toimii siis vain DS-pelejä käytettäessä, jolloin laite voi olla päällä unitilassa jopa satoja tunteja. Käsikonsolin mukana tulee nykypäivänä jo "pakollinen" Litium-ion akku, joka antaa käytöstä riippuen neljän tunnin latauksella 6-10 tuntia peliaikaa. GBA-pelejä yhdellä ruudulla pelatessa peliaika on luonnollisesti paljon pidempi. Laitteesta löytyy myös sisäänrakennettu kello, päiväys ja herätyskello, jos joku nyt niitä sattuisi tarvitsemaan.

Laitteelle on julkaistu myös paljon kolmannen osapuolen laitteita, kuten Play-Yan -adapteri. Tämä mahdollistaa mm. MPEG-4 -videoiden ja MP3-musiikin soittamisen SD-muistikorteilta. Play-Yan oli alun perin GBA:n lisävaruste, mutta se käy myös uudelle Nintendo DS:lle. Laite on julkaistu jo Japanissa, mutta Amerikan tai Euroopan julkaisuaikataulusta ei ole tietoa. Toinen mainitsemisen arvoinen "lisävaruste" on Opera-nettiselain, joka käyttää hyväksi laitteen molempia näyttöjä mm. sivujen zoomauksessa ja käsialan tunnistuksessa. Opera julkaistiin DS:lle Japanissa heinäkuun lopulla 2006, ja Euroopan aikatauluksi on kaavailtu lokakuuta. Netissä kiertävät huhut ja epäviralliset kokemukset kuitenkin kertovat, että raskaat sivut latautuvat ärsyttävän hitaasti. Nettiselaimessa ei ole myöskään tukea äänille, videoille, Flashille, Javalle tai pdf-tiedostoille. Selain siis toimii joten kuten, mutta mukavaa sen käyttö ei alkuinnostuksen jälkeen enää ole.

Langattomasti nettiin

Moninpeliä varten DS:ssä on langaton lähiverkkoyhteys (Wi-Fi), joka tukee enimmillään kuuttatoista pelaajaa. Olosuhteista riippuen kantomatka on noin 10-30 metriä. Samaa yhteyttä hyödyntää myös laitteen mukana tuleva PictoChat-pikaviestijärjestelmä, jonka kautta pelaajat voivat jutella keskenään ja lähettää niin tekstiä kuin kuviakin toisilleen. PictoChatin tarpeellisuus on kuitenkin vähän kyseenalainen, koska etäisyys siinä on samaa luokkaa kuin moninpelissäkin, eli noin kymmenkunta metriä. Olisi hienoa, jos PictoChat toimisi langattomien verkkojen kautta ja sillä voisi jutella oikeasti toisella puolella maapalloa olevan henkilön kanssa kirjoittamalla tai mikrofoniin puhumalla kuten Skypessä. Tästä voi kuitenkin vain haaveilla. Lähiverkkoyhteyttä voi myös käyttää demojen ja muun "sälän" lataamiseen Nintendon omilta "WiFi-hotspot-latauspisteiltä", joita löytyy esimerkiksi Tiltin pelikaupasta Espoon Sellosta. Kaikki ladattu materiaali tosin katoaa, kun koneen joskus sammuttaa.

Nettipeli on hoidettu periaatteessa hyvin, eli se on selkeä, toimiva ja helppokäyttöinen. Turhauttavaksi pelaamisen tekee kuitenkin pelaajien vähyys ja etenkin se, ettei läheskään kaikkia langattomia tukiasemia tueta (kts. Nintendon lista tuetuista tukiasemista). Myöskään WPA-salausta ei yhteydessä tueta. Sitä voikin vain ihmetellä, miksei Nintendo voi tukea yleisiä standardeja. Jos oma langaton verkko ei toimi, varminta on melkeinpä ostaa virallinen Nintendo Wi-Fi USB Connector, jolla yhteys ainakin toimii PC-tietokoneen kautta (kts. Peliplaneetan artikkeli "DS:llä nettiin"). Jos ei pysty tai halua pelata moninpeliä netin kautta muualla maailmassa olevia ihmisiä vastaan, voi moninpeliä harrastaa myös kaverin kanssa. Tämä onnistuu jo yhden pelin avulla, jolloin tarvittava data ladataan pelin omaavan kaverin laitteelta. Tällöin molempien kannattaa tosin olla melko lähellä toisiaan, jotta yhteys varmasti toimisi kunnolla.

Nintendo DS Lite: Tyylikästä designia

Tyylikäs Nintendo DS Lite

Tyylikäs Nintendo DS Lite

Pohjois-Amerikassa 11. kesäkuuta 2006 ja Euroopassa 23. kesäkuuta Nintendo DS:stä julkaistiin pienempi, tyylikkäämpi ja suurelta osin paranneltu versio nimeltään Nintendo DS Lite. Tekniikaltaan ja tehoiltaan laite on samalla viivalla kuin edeltäjänsä, mutta muuten ulkoasultaan hiottu versio on huomattava parannus entiseen nähden.

Suurimpana parannuksena on laitteen pienempi koko ja keveys. Käsikonsoli on nyt noin 70 % alkuperäisestä koostaan. Paino on pudonnut 274 grammasta 214 grammaan ja mitat ovat nykyisessä laitteessa 133 × 73.9 × 21.5 mm (vanha 148.7 × 84.7 × 28.9 mm). Vaikka koko on huomattavasti pienempi, taskuun laite ei vieläkään oikein mahdu, eikä kannettavuudessa pärjää tietenkään Nintendon Micro-käsikonsolille. Laitteen suunnittelu on kokenut myös merkittäviä parannuksia. Alkuperäinen kolho ja harmaa muotoilu on vaihtunut Applen kannettavista tuttuun, kiiltävään ja valkoiseen tyyliin, mikä näyttääkin käsikonsolin kohdalla ällistyttävän hienolta. Nyt laite näyttää enemmän lifestyle-kannettavalta kuin lapsien halvalta pelikoneelta.

DS Lite ja vanhempi DS-malli

Vasemmalla DS Lite ja oikealla vanhempi DS-malli. Huomaa erityisesti ero näyttöjen kirkkaudessa.

Pieniä muutoksia on paljon, mutta suurimmat parannukset on tehty näytön ja kosketuskynän saralla. Tällä kertaa näytön taustavalon kirkkautta on mahdollista säätää valitsemalla neljästä eri vaihtoehdosta, joista jo himmein vastaa lähestulkoon vanhan version kirkkautta. Näyttöjen katselukulma on myös vanhempaa versiota laajempi ja kosketusnäytön pitäisi nyt kestää naarmujakin paremmin. Kosketuskynän käytettävyyttä on myös parannettu. Stylus-kynän pituus ja paksuus ovat nyt suuremmat kuin alkuperäisessä versiossa ja käyttö on näin ollen huomattavasti helpompaa ja miellyttävämpää. Ohjauskynälle löytyy myös kolo DS Liten-käsikonsolin sivusta, johon sen saa hienosti mahtumaan - enää eivät ole kynät kadoksissa. Akkukesto on niin ikään hieman parantunut. Pienimmällä kirkkausasetuksella peliaikaa luvataan noin 15-19 tuntia ja suurimmalla kirkkausasetuksella noin 5-8 tuntia.

Vielä olisi parannettavaakin

Luulisi, että Nintendo olisi jo tähän mennessä onnistunut valmistamaan lähes täydellisen pelikonsolin, jossa jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja toimivaksi todettu. Näin ei kuitenkaan vieläkään valitettavasti ole. Pahoja virheitä ei löydy, mutta muuten hienossa laitteessa pienetkin virheet saavat osakseen suurta huomiota. Minkä takia esimerkiksi kirkkauden ja äänen säätöä ei tehty samalla tavalla kuin aikaisemmin Game Boy Microssa? Nyt äänen säätö tapahtuu lelumaisesta liukusäätimestä, joka toimii aivan liian herkästi. Pari milliä siirtämällä hiljaisuus muuttuu kovaksi ääneksi, eikä oikeaa tasapainoa löydy oikein millään.

Kirkkautta taas pystyy säätämään vain laitteen omasta päävalikosta, johon pääsee vain pelin käynnistämällä tai poistamalla. Pimeästä huoneesta ulkoilmaan siirtyvä pelaaja ei ainakaan arvosta tällaista ratkaisua, jos haluaa nopeasti säätää laitteen kirkkautta. Pienentynyt koko tuo varjopuolenaan myös sen, että vanhoja GBA-pelejä pelatessa pelikasetti jää nyt hivenen (noin 1 cm) törröttämään Liten edestä rikkoen muuten tyylikkään ulkoasun.

Tulevaisuus ja pelit

Kesäkuuhun 2006 mennessä Nintendo DS- ja DS Lite -käsikonsoleita on myyty maailmalla yhteensä noin 22 miljoonaa kappaletta, mikä kertookin paljon laitteen suosiosta. Hyviä puolia DS Lite:ssä on luultavasti markkinoiden parhaimman käsikonsolinäytön lisäksi vihdoinkin tavallisten kuulokkeiden sopivuus ja erinomaisesti toteutettu unitila. Puhdaslinjainen ja kaunis design ovat myös valtteja käsikonsolipuolella. Pienempiä miinuksia ovat kuitenkin vielä taskuun sopimaton liian suuri koko ja etenkin puutteellinen tuki yleisimmille Wi-Fi laitteille. DS Liten hinta tuntuu myös hivenen korkealta, kun GameCuben saa nykyään jo alle satasella. Jos pelikoneeltaan edellyttää kuitenkin kannettavuutta, on uudistettu DS Lite erinomainen valinta.

Nintendo DS, Game Boy Micro, Sony PSP

Vasemmalta oikealle: Nintendo DS, Game Boy Micro, Sony PSP

Nintendo on lähes synonyymi innovaatioille, minkä huomaakin heti DS:n suunnittelussa. Kosketusnäytöllä ja tuplaruuduilla varustettu laite on uutta markkinoilla, ja varmasti kiinnostaa myös monia pelialasta mitään tietämättömiäkin. Eri asia sitten on, onko kosketusnäytöstä oikeasti hyötyä pelikäytössä. Hupia se on kyllä tuonut ja todistanut jopa toimivansa erinomaisena ja tarkkana ohjaustapana tietyissä peleissä. Koska Sonyn PSP leveilee grafiikoillaan, pitää Nintendon keksiä joitain muuta. Kosketusnäyttö vaikuttaakin tähän verrattuna nerokkaalta vedolta ja tuo pelaamiseen ainakin uutta vaihtelua. Kukapa sitä nyt jaksaisi pelata samanlaisia pelejä vain päivitetyillä grafiikoilla, jotain uutta kyllä tarvitaan. Toivottavasti kosketusnäyttö on ratkaisu tähän ongelmaan ja pelinkehittäjät pystyvät sitä myös kunnolla hyödyntämään. Mitä hulvattomimpia ideoita tulee, sitä hauskempaa pelaaminen yleensä on.

Nintendo DS on luonnollisesti muiden Nintendon käsikonsolien tapaan aluekooditon, joten mistä tahansa hankittu peli toimii omassa konsolissa. Vanhoja ja erittäin laadukkaista GBA-pelejä löytyy valtavasti ja DS-pelejä löytyy myös kiitettävästi. Parhaimpia DS-pelejä ovat muun muassa: Advance Wars: Dual Strike, Animal Crossing: Wild World, Mario & Luigi: Partners in Time, Mario Kart DS, Super Mario 64 DS, Meteos, Metroid Prime: Hunters, New Super Mario Bros ja Nintendogs. Kannattaa myös kokeilla seuraavia pelejä: Castlevania: Dawn of Sorrow, Phoenix Wright: Ace Attorney, Resident Evil: Deadly Silence ja tuleva Final Fantasy 3.

Lopuksi vielä muutama video liittyen Nintendo DS:ään. Erityisesti kannattaa katsoa asiallinen ja hauska kolmiosainen video-arvostelu Nintendo DS Lite:stä.

Castlevania: Dawn of Sorrow

Castlevania: Dawn of Sorrow

Mario & Luigi: Partners in Time

Mario & Luigi: Partners in Time

Mario Kart DS

Mario Kart DS

Metroid Prime: Hunters

Metroid Prime: Hunters

New Super Mario Bros

New Super Mario Bros

Nintendogs

Nintendogs

Lähteet

  1. http://fi.wikipedia.org/wiki/Nintendo_DS
  2. http://www.peliversumi.mpoli.fi/index.php?m=artikkeli&id=59
  3. http://en.wikipedia.org/wiki/GAME%26WATCH
  4. http://fi.wikipedia.org/wiki/Nintendo_DS_Lite
  5. http://www.theregister.co.uk/2005/03/16/review_nintendo_ds/
  6. http://en.wikipedia.org/wiki/Nintendo_DS
  7. http://en.wikipedia.org/wiki/Ds_lite
  8. http://en.wikipedia.org/wiki/Nintendo_DS_Browser
  9. http://www.peliplaneetta.net/artikkelit/598/

Sivun kommentit