MVnet logo

Pelit ja konsolit » PlayStationien historia

  • Julkaistu: 20.10.2006
  • Päivitetty: 20.10.2006
  • Kommentit

Miten PlayStation syntyi?

Herra Sony, Akio Morita

"Herra Sony", Akio Morita

Ken Kutaragi

Ken Kutaragi

Maailmalla on myyty yli 75 miljoonaa PlayStationia ja PlayStation-pelejä yli 700 miljoonaa. Miten tässä näin pääsi käymään? Kaiken tämän takana on Sonyn luja tahto ja mies nimeltä Ken Kutaragi.

Nykyään Sony Corporationilla on noin 190 000 työntekijää ja se tunnetaan kaikkialla maailmassa. Sonyn esiaste syntyi vuonna 1947 kun Akio Morita ja Masaru Ibuka perustivat yhtiön nimeltä Tokyo Telecommunications Engineerin Company Tokion laitamille. Yrityksessä oli tuolloin noin 20 työntekijää ja liikeideana oli tehdä varaosia tuon ajan levysoittimiin ja phonographeihin.

Morita ja Ibuka onnistuivat kehittämään yhtiössään magneettinauhalle nauhoittavan nauhurin, joka oli kohtuuhintainen ja huomattavasti pienempi kuin sen ajan muut magneettinauhurit. Mitään hittituotetta siitä ei kuitenkaan tullut, mutta sitä myytiin kohtalaisen hyvin ainakin oikeussaleihin ja kouluihin. Seuraavaksi Moritan ja Ibukan yritys hankki patenttioikeuden kehittämälleen transistoriradiolle. Ensimmäinen radio valmistui vuonna 1955 ja vuonna 1957 siitä tehtiin keveämpi taskuversio. Tuotteesta tuli suuri hitti ja ulkomaan markkinat alkoivat kiinnostaa Moritaa ja Ibukaa.

Sonyn Computer Entertainmentin pääkonttori Japanissa.

SCE:n pääkonttori Japanissa

Yhtiön nimi: Tokyo Telecommunications Engineerin Company, ei ollut kovin iskevä ja myyvä, joten sitä päätettiin muuttaa. Lähtökohdaksi uudelle yrityksen nimelle otettiin latinankielinen sana sonus, joka tarkoittaa ääntä. Siitä väännettiin nimi Sonny, joka muutettiin lopulta Sonyksi vuonna 1958. Sony ei tarkoita mitään, mutta se on helppo muistaa ja lausua kaikilla kielillä.

Vuonna 1960 Sony listautui pörssiin ja oli ensimmäinen yritys, jonka osakkeita pystyi ostamaan Yhdysvaltain pörssistä. Sony alkoi laajentamaan yritystään perustamalla tehtaitaan myös Amerikkaan ja Eurooppaan. Sitten 1970-luvun lopussa alkoi näyttää siltä, että videopelit olivat suurta muotia. Myös Sony kiinnostui alasta.

Vuonna 1974 Sony palkkasi 660 uutta työntekijää yritykseensä, mutta seuraavana vuonna vain 43 öljykriisin takia. Mies nimeltä Ken Kutaragi oli yksi näistä 43 onnekkaasta työntekijästä. Hän oli valmistunut insinöörikoulusta 21-vuotiaana ja oli päättänyt hakeutua Sonylle töihin.

Läheltä kuitenkin piti ettei Kutaragi jatkanut isänsä jalanjälkiä painoalan perheyrityksessä. Hän oli nimitäin valmis jatkamaan perheyrityksessä isänsä sairastuttua syöpään. Kenin isä ei kuitenkaan halunnut insinööriä yrityksensä jatkajaksi. Niinpä Kutaragi päätti lopulta aloittaa työnsä Sonylla ja hänen ensimmäinen taidonnäytteensä oli pieni nestekidenäyttö, josta ei kuitenkaan tullut suurta menestystä.

Kutaragin uran noususta on erityisesti kiittäminen Sonyn yhtä pahinta kilpailijaa, Nintendoa. Ken osti ensimmäisten joukossa uuden vuonna 1983 Japanissa ilmestyneen 8-bittisen pelikonsolin: Nintendo Family Computerin. Tämä kone teki Kutaragiin suuren vaikutuksen. Grafiikka oli Nintendossa siihen aikaan todella upeaa, mutta äänet olivat kuitenkin surkeat.

Super Nintendo (SNES)

Super Nintendo (SNES)

Eikä sitten mennyt aikaakaan, kun Kutaragi ja Sony neuvottelivat Nintendon johdon kanssa. Sony halusi valmistaa Nintendon seuraavan pelikonsolin äänipiirin ja näin myös kävikin. 16-bittisen Super Nintendon äänipiiri miellytti pelaavaa yleisöä. Ken Kutaragi työskenteli viisihenkinen tiimin kanssa ja he jatkoivat hyvin alkanutta yhteistyötä Nintendon kanssa. Vuonna 1988 Sony ja Nintendo sopivat CD-ROM -aseman tekemisestä Super Nintendolle ja Kutaragi tiimeineen otti työn innolla vastaan.

Suunnitelmat etenivät hienosti, mutta ne eivät kutenkaan olleet Nintendon mieleen. Vuonna 1991 Nintendo sitten ilmoitti, että yhteistyö Sonyn kanssa päättyy ja uudeksi yhteistyökumppaniksi on valittu Philips. Sonylle jäi käsiin videopelitekniikkaa, eikä se oikein tiennyt mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Sonylla ei ollut juurikaan kokemusta videopeleistä. Yhtiö oli yrittänyt tehdä pelejä Segan MegaDrivelle, mutta huonolla menestyksellä. Sonylla alettiin harkita vakavasti oman pelikonsolin tekoa, PlayStationia, jolla olisi pystynyt pelaamaan Super Nintendon pelejä sekä Sonyn uusia Super Disk -formaatin CD-ROM -pelejä. Mutta projekti pääsi edes hädin tuskin alkuun Nintendon sanottua sopimuksensa irti Sonyn kanssa.

Sonyn uusi kone ei siis sitten ilmestynytkään vuonna 1991 kun olisi pitänyt. Kutaragin vetämä tiimi ei seisonut tumput suorina, vaan seuraavana vuonna Sony ja Nintendo sopivat erimielisyytensä ja päättivät yrittää vielä kerran. Kokonaan uudessa Sonyn ja Nintendon pelikoneessa olisi 32-bittinen prosessori ja CD-ROM -asema.

Mutta lopulta Nintendo päätti kuitenkin valmistaa pelinsä tuttuun tapaan koteloituna, eikä CD-ROM-levyinä kuten Sony ehdotti. Niinpä Nintendo suuntasi katseensa Silicon Graphicsin suuntaan ja Nintendo ilmoitti, että seuraava pelikonsoli kehitettäisiin ilman Sonya. Se olisi 64-bittinen ja siihen aikaan hurjan nopealla 100 MHz:n keskusyksiköllä varustettu, mutta siinä ei olisi CD-asemaa. Kyseinen tallennusformaatti olikin koitua myöhemmin Nintendon tuhoksi.

PlayStation-pelikonsoli

PlayStation-pelikonsoli (PSX)

Vastoinkäymisistä sisuuntuneena Kutaragi tiimeineen päätti tehdä oman pelikonsolinsa ilman hankalia yhteistyökumppaneita. Vuonna 1993 Sony perusti Sony Computer Entertainment (SCE)-osaston, jonka tarkoituksena oli valmistaa sekä markkinoida uuden Nintendon CD-asemasta pelikonsoliksi muuttunutta PlayStationia eli PSX:ää. Philipsin ja Nintendon yhteistyöstä ei lopujen lopuksi syntynyt mitään muuta konkreettista kuin Sonyn PlayStation -pelikonsoli.

SCE:n suunnitelmiin kuului myös kehittää niin hyviä pelejä kuin mahdollista, myös muiden alan yritysten kanssa. Sony tekikin sopimuksen Namcon kanssa, joka halusi eroon Nintendosta. Ensimmäinen merkittävä pelifirma oli liittynyt Sonyn joukkoihin.

PlayStation julkaistiin virallisesti Japanissa 3.12.1994 ja puolisen vuotta myöhemmin Euroopassa. PSX:n ensimmäiset pelit olivat juuri Namcon tuotantoa. Erityisesti ajopeli Ridge Racer sai ostajat vakuuttuneiksi. Myöhemmin yhtiö teki myös hitit: Tekken, WipeOut ja Destruction Derby. Alkumenestys takasi sen, että myös muut pelifirmat kiinnostuivat PlayStationista. Jopa hieman PlayStationia myöhemmin ilmestynyt Nintendon teknisesti kehittyneempi pelikonsoli, Nintendo 64, jäi jalkoihin.

PlayStation 2-pelikonsoli (PS2)

PlayStation 2-pelikonsoli (PS2)

Lokakuun 3. päivä 1999 oli Sonylle surun päivä. Pitkään Sonyn johdossa ollut mies, "herra Sony", Akio Morita kuoli Tokiossa. Hän eli 78-vuotiaaksi ja oli Sonyn johdossa noin puoli vuosisataa. PlayStationin taru ei kuitenkaan päättynyt. Syyskuussa vuonna 2000 markkinoille tullut PSone on teknisesti sama laite kuin PlayStation, mutta paljon pienempään tilaan mahdutettu.

Sonyn uuden sukupolven konsoli, PlayStation 2, ilmestyi Suomessa 2000 vuoden loppupuolella ja vanhat PlayStation-pelit toimivat myös siinä. Menee kuitenkin vielä pitkä tovi ennen kuin pelifirmat oppivat repimään kaiken tehon irti uudesta koneesta ja onhan PlayStation 2:lla muita kovia haastajia kuten Microsoftin Xbox ja Nintendon GameCube.

Aika näyttää kuka näistä valloittaa pelimaailman. Se on varmaa, että kovin monella konsolilla ei ole tilaa pelimarkkinoilla vaan jonkun on tiputtava pois kuten aikoinaan kävi Segan pelikonsoleille. Mutta eihän pelikonsoli ole tärkein vaan niillä pelattavat pelit. Siis kaikki innolla pelaamaan!

Sivun kommentit