MVnet logo

Tietokoneet » DVD-levyjen laatu ja testaus

  • Julkaistu: 01.01.2007
  • Päivitetty: 22.05.2008
  • Kommentit

Sisällys

Aiheesta lyhyesti

Kotipolttoisten DVD-levyjen laaduissa on suuria eroja. Poltetun DVD-levyn laatu riippuu käytetystä polttavasta DVD-asemasta ja levyaihion valmistajasta. Pahimmassa tapauksessa kotipolttoiset DVD-levyt saattavat muuttua lukukelvottomiksi jo kuukauden sisällä polttohetkestä. Ei ole mukava huomata vuoden päästä, että kaikki halvalla ostetut kotipolttoiset DVD-levyt ovatkin muuttuneet lukukelvottomiksi. Levyjä saa aina uusia, mutta hävinnyttä dataa ei kukaan korvaa. Laatulevyt (kuten Verbatim) kestävät kauemmin kuin halpalevymerkit. Laatulevyt ovat luettavissa yleensä lähemmäs kymmenen vuotta.

Se, että DVD-levy on luettavissa heti polton jälkeen, ei tarkoita, että DVD-levy olisi hyvälaatuinen. Se, kuinka hyvin DVD-levy toimii muissa DVD-soittimissa ja kuinka kauan DVD-levyn data todennäköisesti säilyy, selviää kun levylle tehdään laaduntarkistus. Laaduntarkistuksessa levyltä luetaan ns. PIE- ja PIF-arvot. Mitä pienemmät arvot ovat, sitä parempilaatuista jälkeä levylle on poltettu. PIE/PIF-arvot antavat hyvän kuvan siitä, miten hyvin DVD-levy toimii muissa DVD-soittimissa ja kuinka kauan data todennäköisesti säilyy levyllä. PIE/PIF-arvojen skannaukseen tarvitaan tietyn merkkinen asema (esim. Lite-On, BenQ tai NEC). Kaikki asemat eivät tähän laaduntarkistukseen pysty.

DVD-levyjen valmistuksesta on kerrottu artikkelissa DVD-levyjen valmistus. Artikkelissa on kerrottu, mitä DVD-levyn polttamisessa käytännössä tapahtuu, jolloin saat hyvän käsityksen, miksi CD- ja DVD-levyihin tallennettu tieto pikkuhiljaa katoaa levyiltä ja miksi eri valmistajien levyissä voi olla niin suuria eroja levyjen laaduissa. Sivulta löytyy myös apuja DVD-levyjen formaattiviidakon kanssa ja tietoa DVD-levyjen tallennuskapasiteeteista.

DVD-levyn valinta ja poltto

DVD-levyn valinnalla on huomattavan suuri osa siinä, millaista jälkeä DVD-levylle saa poltettua. Hyväkään kirjoittava DVD-asema ei pysty polttamaan kunnollista jälkeä kaikista halvimmille halpalevyille. Jos polttojälki levylle on huonoa, se ei ehkä edes ole lukukelpoinen polton jälkeen, jolloin siinä olevaa tietoa ei voi lukea millään DVD-asemalla. Vaikka DVD-levy olisikin luettavissa polton jälkeen, ei se tarkoita sitä, että tieto levyssä säilyisi ikuisesti. Halpalevyille polttaminen tarkoittaa yleensä sitä, että data häviää levyltä ajan myötä nopeammin. Surkeimmissa levymerkeissä voi levy muuttua lukukelvottomaksi jo kuukauden sisällä polttohetkestä. Pitemmän päälle on siis halvempaa ostaa hyväksi havaittuja merkkilevyjä, koska ne säilyvät hyvin varastoituina useita vuosia - parhaimmillaan jopa vuosikymmeniä.

DVD-levyn polttolaatuun vaikuttaa myös suuresti itse polttava DVD-asema. Kalliille ja hyvälle merkkilevylle ei välttämättä saa poltettua hyvää jälkeä, jos itse asema on surkea polttamaan DVD-levyjä. Asemien polttojäljet vaihtelevat huomattavasti valmistajasta riippuen. Myös asemien levymieltymykset vaihtelevat. Jokin asema voi polttaa hyvään merkkilevyyn huippujälkeä, kun taas toinen asema ei siitä pidä ja kirjoittaa lukukelvottomia levyjä. Omalle asemalle sopivan hyvän DVD-levyn saakin yleensä selville vain kokeilemalla.

Hyväksi havaittu polttava DVD-asema on esim. LG GSA-4163B (saatavilla esim. Verkkokauppa.com:sta noin 50 euron hintaan). Hyviä DVD-levymerkkejä, jotka tarjoavat hyvää polttolaatua useimpiin asemiin ovat mm. Verbatim, Ridiscin Ritek, Memorex, Maxell ja TDK. Kaikki näiden levymerkkien DVD-levyt eivät kuitenkaan välttämättä ole laatutavaraa, vaan laatu riippuu valmistuserästä. Esimerkiksi TDK tilaa DVD-levyjensä valmistuksen yleensä useilta eri tehtailta ja myy sitten näitä levyjä oman tuotemerkkinsä alaisuudessa. DVD-levyjen laadut saattavat vaihdella paljonkin riippuen siitä, missä tehtaassa levyerät on valmistettu.

DVD-levyn valmistaja selviää yleensä levyn mediakoodista, jonka saa kuitenkin selville vasta ostettuaan levyn. Aina ei kuitenkaan mediakoodikaan kerro, mikä tehdas levyn on valmistanut. Levyn varsinainen valmistaja ei siis yleensä ole sama kuin levykotelon kyljessä oleva levymerkki. Esim. Verbatimkin valmistuttaa levynsä muilla, yleensä Mitsubishi Chemical Corporationin tehtaissa. Mediakoodin lisäksi kannattaa katsoa levyn valmistusmaa, joka on yleensä kerrottu levyn pakkauksessa. Joissain levymerkeissä eri valmistusmaat merkitsevät hyvin erilaista laatua, vaikka levyjen mediakoodit olisivatkin samat.

Levyn mediakoodin saa selville esim. Neron InfoTool-ohjelmalla Disc-välilehdeltä kohdasta Manufacturer ID. Halpalevyjen valmistajat saattavat kuitenkin joskus käyttää parempien valmistajien mediakoodeja siitä syystä, että heidän medialleen ei ole olemassa omaa mediakoodia. DVD-levyn yhteensopivuuden parantamiseksi halpalevyn valmistajat valitsevat sellaisen olemassa olevan muun valmistajan mediakoodin, jolla heidän omalle halpalevyllensä DVD-asemat saavat kirjoitettua mahdollisimman hyvin. Mediakoodin tarkoituksena on tarjota polttavalle DVD-asemalle tieto siitä, millä polttoasetuksilla levylle kirjoitetaan.

Yleensä mediakoodista kuitenkin selviää levyn valmistaja, mutta halpalevyjen kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos halpalevy käyttää muun valmistajan mediakoodia kuten esim. laadukkaista levyistä tunnetun Taiyo Yudenin koodia, eivät levyt siis ole aitoja Taiyo Yudenin valmistamia levyjä vaan ne on todennäköisesti valmistettu jossain muualla halpalevyjä suoltavassa tehtaassa. Usein kuuleekin puhuttavan väärennetyistä mediakoodeista. Erittäin laadukkaita tehtaita, jotka valmistavat DVD-levyjä ovat esim. Verbatiminkin käyttämä Mitsubishi Chemical Corporation (mediakoodit tyyliä MCC 02RG20 tai MCC 03RG20) sekä Taiyo Yuden (mediakoodit tyyliä TAIYOYUDEN... tai TYG02...). Levyjen mediakoodeja löytyy mm. Videohelp.comista.

Eniten suositaan ehkä kuitenkin Verbatimin levyjä, jotka ovat hyväksi havaittuja ja lähes aina laatutavaraa. Verbatim lupaa levyille elinikäisen takuun ja 100 vuoden arkistointikestävyyden. Tähän lupaukseen on kuitenkin syytä suhtautua varauksella. Levyt varmasti kestävät kauan, mutta eivät ehkä aivan sataa vuotta - muutamia kymmeniä vuosia voisi olla todellisempi arvio tavallisessa käytössä. Verbatimia pidetään kuitenkin erittäin laadukkaana levymerkkinä. Ainakin allekirjoittaneella LG GSA-4163B tuottaa 4X-nopeudella aivan loistavaa polttojälkeä Verbatimin Advanced AZO DVD-R 16X -levyihin. Kyseiset levyt toimivat jopa Xboxissa, jossa on aika nirso Thomsonin asema. Käyttäjien kommentteja levymerkeistä ja polttavista asemista löytyy mm. Videohelp.comista.

Verbatimin DVD-R 16X -levyjä 50 kappaletta spindle-kotelossa

Verbatimin DVD-R 16X -levyjä 50 kappaletta spindle-kotelossa

Kotipolttoon tarkoitettuja levyjä ei yleensä kannata ostaa Suomesta lähimmästä ATK-kaupasta, koska näiden Suomessa myytävien levyjen hintaan on aina lisätty Teoston hyvitysmaksu. DVD-levyt kannattaakin kotikäyttöön tilata ulkomailta tai kotimaisesta Verkkokauppa.com:sta suoratoimituksena heidän Tallinnan varastosta. Muita ulkomaisia kauppoja, joista voi ostaa halvalla DVD-levyjä on mm. Nierle ja Wesellcd.com - kummankin nettisivut on mahdollista näyttää suomeksi. DVD-levyt maksavat näin ostettuna huomattavasti vähemmän kuin Suomesta ostetut. Samalla hinnalla saa Suomessa suunnilleen saman määrän CD-R-levyjä. Hyvitysmaksuttomien levyjen tilaaminen ulkomailta on aivan laillista, kunhan levyjä käyttää vain yksityisessä kotikäytössä. Verkkokauppa.comissa esim. 25 kpl Verbatimin DVD-R 16X-levyjä maksavat suoratoimituksena 12,9 euroa + postikulut (hinta 28.8.2005). DVD-levyjen hinnat ovat koko ajan laskemassa, joten hinnat muuttuvat nopeasti.

Tärkeää on myös olla hyvä poltto-ohjelma. Hyväksi havaittu poltto-ohjelma on mm. Nero Burning Rom. Yleensä kirjoittavan DVD-aseman mukana tulee jokin poltto-ohjelma, joka usein on juuri Nero. Myös poltto-ohjelmasta valittu poltto-nopeus vaikuttaa siihen, minkälaatuisia levyjä tulee kirjoitettua. Liian alhaisella nopeudella ei levyjä kannata kirjoittaa. DVD-levyissä ei päde se, että "mitä alhaisempi poltto-nopeus, sitä parempaa laatua tulee". Tämä riippuu tosin paljon polttavasta asemasta. Esim. 16X-nopeuksista levyä ei kannata polttaa 2X-nopeudella. 2X-nopeudella poltto kestää hyvin kauan ja siitä tulee todennäköisesti huonompaa jälkeä kuin 16X-nopeudella. Alle 4X-nopeuden ei yleensä kannata mennä, tosin aina ei kannata käyttää suurintakaan nopeutta. Yleensä 4X - 8X -nopeudet ovat suositeltavia poltto-nopeuksia. Kaikki riippuu kuitenkin polttavasta asemasta ja levymerkistä. Parhaan nopeuden tietylle levymerkille saa tietää vain testaamalla, mikä tuottaa parasta jälkeä.

Kuten jo aikaisemminkin on mainittu, on melko sama tavallisen kotikäyttäjän kannalta kumpia levymerkkejä ostaa, DVD-R-levyjä vai DVD+R-levyjä. Kummatkin ovat nykyään yleensä samanhintaisia. Uudelleenkirjoitettavia DVD+/-RW-levyjä kannattaa käyttää lähinnä vain tärkeiden tiedostojen varmuuskopiointiin. Muuten kannattaa käyttää kertakirjoitteisia levyjä, jotka ovat huomattavasti halvempia. Miinus-formaatin kertakirjoitteiset levyt toimivat ehkä hieman paremmin vanhoissa DVD-soittimissa kuin plus-levyt. Levyn toimivuus riippuu kuitenkin paljon itse DVD-soittimesta. Uudet soittimet toistavat aika lailla yhtä hyvin niin plus- kuin miinus-formaatteja. Kannattaakin valita se formaatti, jolle tulee parempaa jälkeä ja jonka on tarkastanut toimivan omistamissaan DVD-soittimissa. Plus-levyt eivät ole yleensä laadultaan sen parempia kuin miinus-levytkään.

DVD-levyn laadun testaus

Se, että esim. Nero on suorittanut DVD-levylle datan todennuksen polton jälkeen, ei tarkoita sitä, että levylle olisi tullut hyvää polttojälkeä ja että tieto levyllä säilyisi kauan. Tieto ei säily DVD-levyllä ainiaan, kuten ei myöskään CD:llä, vaan levy alkaa hiljalleen rappeutua ja polttojälki alkaa hävitä, jolloin vähitellen levyä ei voi enää kokonaan lukea. Mikään tieto kun ei säily ikuisesti. Huonoilla ja halvoilla levymerkeillä levy saattaa muuttua lukukelvottomaksi pahimmillaan jo kuukauden sisällä, jos levyjen polttojälki on alun perinkin ollut huonolaatuista. Hyvälaatuisille merkkilevyille saa taasen poltettua parempaa jälkeä ja niiden tieto säilyy levyllä kauemmin - yleensä useita vuosia, parhaassa tapauksessa jopa vuosikymmeniä.

DVD-levyn polttojäljen laatua voi itse testata, jos omistaa sellaisen kirjoittavan DVD-aseman, joka osaa lukea levyltä PIE/PIF-arvot (usein puhutaan myös vain PI- ja PIF-virheistä). Kaikki asemat eivät tue näiden arvojen skannausta. Skannauksen tekevän aseman pitää olla kirjoittava DVD-asema. Jotkut DVD-ROM-asemat (eli pelkästään lukevat-asemat) voivat myös skannata PIE/PIF-arvoja, mutta näiden asemien antamat tulokset eivät ole niin luotettavia. PIE/PIF-arvojen skannausta tukevia kirjoittavia DVD-asemia ovat mm. BenQ, Lite-On, NEC, Philips ja Plextor (vain PlexToolsin avulla). Kaikki näiden valmistajien asemat eivät kuitenkaan tue PIE/PIF-arvojen skannausta. Yleisesti on niin, että mitä uudempi asema, joka on edellä mainittujen valmistajien valmistama, sitä todennäköisemmin se tukee PIE/PIF-arvojen skannausta.

Jos DVD-asemasi ei tue PIE/PIF-arvojen skannausta, mutta haluaisit silti testata, kuinka hyväkuntoisia DVD-levysi ovat, pystyy jokainen DVD-asema suorittamaan tiedonsiirtonopeus-testin. Tiedonsiirtonopeus-testi antaa jo jonkinlaisen summittaisen kuva levyn laadusta. Sen avulla näkee, onko levy todella huonossa kunnossa. Jos tiedonsiirtonopeus-testin piirtämä kuvaaja on nouseva suora viiva (kts. esimerkkikuvaaja hyvästä levystä), on levy vielä hyvin luettavissa. Jos taas kuvaajassa on kohtia, joissa DVD-levyn lukunopeus tippuu huomattavasti (kts. esimerkkikuvaaja huonosta levystä), on levyn laadussa todennäköisesti jotain vialla. PIE/PIF-arvojen skannaus antaa kuitenkin paljon tarkemman kuvan levyn laadusta kuin pelkkä tiedonsiirtonopeus-testi.

Lista Neron CD-DVD Speed-ohjelman (ohjelma jota käytämme näissä ohjeissa DVD-levyn laadun skannaukseen) tukemista asemista löytyy täältä. Lista ei kuitenkaan ole läheskään kattava - siitä puuttuu esim. useita Lite-Onin asemia, jotka tukevat PIE/PIF-arvojen skannausta. Jotain apua voi myös olla listasta DVDInfoPron skannausta tukevista asemista (PDF-tiedosto). Huomaa, että näihin listoihin kannattaa suhtautua varauksella. DVDInfoPro on aivan eri ohjelma kuin mitä me käytämme näissä ohjeissa DVD-levyjen laadun testaukseen, mutta sen tukemien asemien listaa voi paikoin soveltaa myös Neron CD-DVD Speed -ohjelmaan.

Lähes kaikki vähänkään uudemmat Lite-Onin kirjoittavat DVD-asemat tukevat PIE/PIF-arvojen skannausta ja siksi ne ovatkin suosituimpia asemia tähän tarkoitukseen. Ainakin Lite-On SOHW 1633S tukee PIE/PIF-arvojen skannausta, mutta polttavana DVD-asemana se ei ole muuten kovinkaan hyvä. Kaikista tarkimpiin testituloksiin pääsisi käyttämällä CATS-testilaitetta, mutta nämä laitteet ovat aivan liian hintavia tavalliselle kuluttajalle.

PIE/PIF-arvojen skannausta tukevan aseman lisäksi tarvitaan vielä ohjelma, joka osaa tulkita näitä arvoja. Yleisin skannaukseen käytetty ohjelma on Neron CD-DVD Speed. Toinen ohjelma on KProbe, joka on suunniteltu toimimaan vain Lite-Onin asemilla. Molemmat ohjelmat ovat täysin ilmaisia. PIE/PIF-arvojen skannaukseen on myös olemassa vähemmän käytetty ja vähemmän suosittu ohjelma nimeltä DVDInfoPro, joka on mainosrahoitteinen. Tämän sivun ohjeissa keskitytään Neron CD-DVD Speed-ohjelmaan, koska se on yleisimmin käytetty ja hyväksi havaittu ohjelma tähän tarkoitukseen. Neron CD/DVD Speed-ohjelman voi ladata äskeisestä linkistä. Kyseinen ohjelma tulee myös itse Nero Burning Rom:n mukana ja löytyy Nero Toolkitistä kohdasta Nero CDSpeed (Windowsin Käynnistä-valikosta Neron kansio).

Neron CD-DVD Speed-ohjelman kuvaaja

Tällaisen kuvaajan tulostaa Neron CD-DVD Speed-ohjelma levyn laadun testissä. PIE/PIF-arvot ovat matalia, eli kyseessä on hyvä levy.

DVD-levyn laadun testin tekeminen on helppoa. Tarkistettava DVD-levy vain sisään asemaan ja sitten avataan Neron CD-DVD Speed. Sitten klikataan Disc Quality -välilehteä (ohjelman vanhemmissa versioissa valitaan valikosta Ekstra...Levyn laadun testi - englanniksi Extra...Disc Quality Test). Avautuvaan ikkunaan kannattaa laittaa Nopeus-kohtaan arvo 4X. Tällä skannaus-nopeudella saadaan luotettavimpia tuloksia. Muihin asetuksiin ei kannata koskea. Sitten vain painetaan Aloita-painiketta ja Nero alkaa kiihdyttää asemaa. Testi on valmis noin varttitunnissa. Kuvaajan saa tallennettua kuvaksi koneen kiintolevylle klikkaamalla ohjelman oikeasta yläkulmasta tallennuskuvakkeen kohtaa (kannattaa valita png-kuva). Nero antaa levylle laatupisteet, joihin ei kuitenkaan aina kannata sokeasti luottaa. Nero ei anna levylle juurikaan huonompia laatupisteitä, vaikka PIE-arvot olisivatkin ohjearvoihin nähden liian korkeita.

PIE- ja PIF-arvojen tulkitseminen

Mitä nämä PIE- ja PIF-arvot sitten käytännössä ovat? Lyhenteet tulevat englannin kielin sanoista Parity Inner Errors ja Parity Inner Failures. Parity on suomeksi pariteetti, joka liittyy pariteettibitti-käsitteeseen, jonka avulla voidaan päätellä tiedossa tapahtuneet yhden bitin muutokset eli virheet. Inner taas tarkoittaa suomeksi sisäistä. Usein näistä PIE/PIF-arvoista käytetään nimityksiä PI Errors ja PI Failures tai vain PI- ja PIF-virheet. Joskus PIF-arvosta näkee myös käytettävän virheellisesti merkintää PO-virhe, jonka sekoittaa helposti Neron CD-DVD Speed-ohjelman PO Failures-arvoon (POF), joka on taasen jo aivan eri asia kuin PIF-virhe. Tällä sivulle puhutaan siis PIE/PIF-arvoista. PIE- ja PIF-arvot eivät yksin kerro vielä kaikkea DVD-levyn laadusta, mutta ne ovat tärkeimmät mittausarvot siitä, kuinka hyvälaatuista jälkeä levylle on saatu poltettua. Myös Neron CD-DVD Speed-ohjelman Jitter-arvo kertoo levyn laadusta. Kunhan sen keskimääräinen arvo on alle 10 %, on kaikki OK. Mitä pienempi Jitter-arvo, sitä parempilaatuinen levy. Kaikki asemat eivät osaa kuitenkaan lukea Jitter-arvoa (esim. Lite-Onin asemat eivät lue, vaikka lukevatkin PIE/PIF-arvoja). PIE- ja PIF-arvot kertovat kuitenkin suurimmaksi osaksi levyn laadun.

DVD-levyissä käytetään kaksitasoista virheenkorjausta. DVD-levyillä olevat virheet näkyvät testeissä PIE- ja PIF-arvoina. Varsinaiset DVD-levyllä olevat tiedostot ovat siis yhä luettavissa virheenkorjauksen ansiosta, mutta se, kuinka paljon DVD-soitin joutuu käyttämään virheenkorjausta DVD-levyllä havaitsemiensa virheiden vuoksi, ilmenee PIE- ja PIF-arvoina. DVD-levyllä oleva virhe, joka ylittää DVD-aseman ensimmäisen tason virheenkorjauksen, raportoidaan PIE-arvona. Toisen virheenkorjauksen tason ylittävä vakavampi virhe, jota ei pystytty ensimmäisessä vaiheessa korjaamaan, raportoidaan PIF-arvona. Mitä pienemmät ovat PIE- ja PIF-arvot sitä vähemmän virheitä DVD-asema on havainnut levyssä. Eli sitä parempaa jälkeä on polttava asema alun perin levylle polttanut ja sitä kauemmin voi ennustaa datan levyllä säilyvän.

PIE-arvot ovat laadultaan vähäisempiä virheitä kuin PIF-arvot. PIF-arvot ovat niitä virheitä, joihin levyn toistaminen DVD-soittimissa todennäköisesti tyssää, jos levy on huonolaatuinen. Hyvin korkeat PIE-arvojen piikit taas hidastavat levyn pyörimistä DVD-soittimessa. DVD-soittimet yrittävät siis korjata näitä virheitä ohjelmallisesti levyä toistettaessa. Mutta, jos virhearvot ovat liian korkeat, ei DVD-soitin välttämättä pysty korjaamaan virhettä ja levyn toisto lakkaa tai soitin hyppää levyllä seuraavaan kohtaan. Tai sitten DVD-soitin saa korjattua virheen, mutta joutuu alentamaan DVD-levyn pyörimisnopeutta, mikä näkyisi mm. videota toistettaessa nykimisenä ja äänen pätkimisenä. DVD-video-levyä toistettaessa korkeat virhearvot saattavat näkyä videolla myös kuvan pikselöitymisenä.

PIE- ja PIF-arvojen ohjearvot

European Computer Manufacturers Associationin (ECMA) määrittelemän standardin ( ECMA-267, ISO/IEC 16448) mukaiset ohjearvot DVD-levyjen PIE- ja PIF-arvoille ovat 280 ja 4, kun levy luetaan standardien mukaisesti 1X-nopeudella. Näitä arvoja käytetään kuitenkin yleisesti ohjearvoina myös suuremmilla skannausnopeuksilla kuten 4X- ja 8X-nopeuksilla. Aivan standardien mukaista tämä ei ole, mutta soveltuu hyvin kotikäyttöön. Eli nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että kunhan PIE-arvot ovat 280 tai alle ja PIF-arvot 4 tai pienemmät, on levyn laatu hyväksyttävä ja se toistuu useimmissa DVD-soittimissa 16X-nopeuteen asti (riippuu kuitenkin paljon soittimesta). Mitä pienemmät ovat PIE- ja PIF-arvot, sitä parempilaatuinen levy on ja sen todennäköisemmin se toimii useissa DVD-soittimissa ja tieto levyllä kestää luettavana kauan. DVD-levyn säilyvyyteen vaikuttaa kuitenkin paljon myös se, miten levyä säilyttää ja mistä materiaalista itse DVD-levyn on valmistettu. Nyrkkisääntönä voi kuitenkin pitää sitä, että levy säilyy luettavana sitä pidempään, mitä pienemmät ovat levyltä skannatut PIE/PIF-arvot.

Todella hyvälaatuisissa levyissä PIE-arvot pysyttelevät koko ajan alle 100:n ja PIF-arvot pysyttelevät 2:n tuntumassa, tosin yksittäiset kolmeen ulottuvat PIF-arvot hyväksytään. Täydellisyyttä hipovassa poltossa PIE-arvot ovat koko ajan alle 50 ja PIF-arvot alle 2:n. Edes tehdasvalmisteiset levyt eivät aina yllä näihin lukemiin. Mitä vähemmän PIE/PIF-virheitä, sitä parempilaatuinen levy. Jos PIE- tai PIF-arvot menevät yli ohjearvojen, ei se tarkoita että levy olisi silloin lukukelvoton. Levy vaan ei ole sen jälkeen enää standardien mukainen ja sen toimivuus on epävarmempaa muissa DVD-soittimissa. Data saattaa olla yhä luettavissa, mutta ei välttämättä kauaa, koska levyn laatu huononee ajan myötä.

Huom! Äsken mainitut ohjearvot pätevät, kun DVD-asema lukee PIE- ja PIF-arvot käyttäen standardien mukaista laskutapaa 8ECC PIE-arvoille ja 1ECC PIF-arvoille. Esim. Lite-Onin asemat käyttävät tätä laskutapaa. DVD-valmistajat NEC ja BenQ taasen käyttävät asemissaan eri laskutapaa (8ECC niin PIE- kuin PIF-arvoille), jolloin niiden PIF-arvon ohjearvo on 16. Alla on taulukoitu levyjen PIE/PIF-arvojen maksimiarvoja eri laskutapoja käyttävillä asemilla. Seuraavassa luvussa "Syvempi perehtyminen PIE- ja PIF-arvoihin" on kerrottu enemmän eri laskutapojen vaikutuksista PIE- ja PIF-arvoihin. Asia menee siinä jo aika tekniseksi, joten jos tekninen puoli ei kiinnosta, voi kyseisen kohdan jättää lukematta. Pääasia on tietää, että ohjearvot vaihtelevat riippuen siitä, minkä merkkinen asema on kyseessä

Laskutapa Laskutapaa käyttävät asemat Hyväksyttävä levy Hyvälaatuinen levy Lähes täydellinen levy
PIE 8ECC
PIF 1ECC
Lite-On, Plextor PIE max: 280
PIF max: 4
PIE max: 100
PIF max: 2-3
PIE max: 50
PIF max: 2
PIE 8ECC
PIF 8ECC
Philips, BenQ, NEC PIE max: 280
PIF max: 16
PIE max: 100
PIF max: 10
PIE max: 50
PIF max: 6

Syvempi perehtyminen PIE- ja PIF-arvoihin

DVD-levyn sisältämä data on jaettu pienempiin osasiin (lohkoihin, sektoreihin jne.). ECC-lohko (ECC = Error Correction Code) on yksi näistä pienemmistä osasista ja se koostuu aina tietystä määrästä tavuja. ECC-lohkon sisällä on 208 riviä dataa. Rivi taasen koostuu 182 tavusta. ECC-lohkoissa on aina tietty määrä virheenkorjausdataa, jota voidaan käyttää datan oikeellisuuden tarkistamiseen ja mahdolliseen korjaamiseen. Jos ECC-lohkossa on paljon virheitä, ei virheenkorjausdata välttämättä riitä virheen korjaamiseen ja kyseinen kohta levystä on silloin lukukelvoton.

ECMA:n määrittelemä standardi DVD-levylle on teknisemmässä muodossa suunnilleen seuraavaa:
- Kahdeksan peräkkäisen ECC-lohkon PIE-arvojen summa ei saa ylittää määrää 280.
- Yhdessä ECC-lohkossa PIF-arvojen summa ei saa ylittää määrää 4.
Eli standardien mukaisesti skannatulle levylle ohjearvo PIE-arvoille on siis 280 ja PIF-arvoille 4. Eli kunhan PIE-arvot ovat koko ajan 280 tai alle sen ja PIF-arvot 4 tai alle, on levy standardien mukainen.

ECC-lohkon rivi, jossa on vähintään yhden tavun virhe, tulkitaan PI-virheeksi (PIE-arvoksi). 8 peräkkäisessä ECC-lohkossa voisi siis olla teoriassa yhteensä 8 × 208 = 1664 riviä, joissa olisi vähintään yhden tavun virhe. PIE-arvojen maksimimäärä 8 ECC-lohkon summana olisi siis 1664. Käytännössä tällainen levy olisi jo täysin lukukelvoton. Standardin mukaan siis 8 peräkkäisen ECC-lohkon yhteenlaskettu virheellisten rivien määrä ei saisi olla yli 280.

Ne ECC-lohkon rivit, joissa on yli 5 virheellistä tavua, tulkitaan PI-korjaamattomiksi riveiksi (PIF-arvoiksi). Data ei vielä tässä ole välttämättä täysin lukukelvotonta, sitä vain ei pystytty korjaamaan ensimmäisessä virheenkorjaus-vaiheessa. PIF-arvojen ohjearvo määritellään siis standardin mukaan siten, että yhdessä ECC-lohkossa ei saisi olla yli neljää sellaista riviä, jossa on yli 5 tavun virhe. Eli PIF-arvojen tapauksessa ECMA:n standardi määrittelee tarkasteltavan vain yhtä ECC-lohkoa, ei 8 peräkkäisen ECC-lohkon summaa kuten PIE-arvoissa.

Jos PIF-arvot lasketaankin 8 ECC-lohkon summana, saattaa yhden yksittäisen ECC-lohkon kohdalla PIF-arvot nousta yli standardin märittämän ohjearvon, mutta tätä ei välttämättä huomaa 8 peräkkäisen ECC-lohkon summana, jos muut ECC-lohkot antavat pieniä PIF-arvoja. Siksi PIF-arvot kannattaisikin laskea aina yhtä ECC-lohkoa kohden, jotta noudatettaisiin standardin määritelmiä.

Yleisimmin PIE-arvot lasketaan aina 8 ECC-lohkon summana. PIF-arvojen laskeminen taas vaihtelee DVD-asemasta riippuen. Eri DVD-asemat käyttävät erilaisia tapoja PIF-arvojen laskemiseen. Toiset laskevat PIF-arvot yhtä ECC-lohkoa kohden (esim. Lite-On) kun taas toiset laskevat PIF-arvot 8 ECC-lohkon summana (esim. NEC ja BenQ). PIE- ja PIF-arvoja voisi laskea myös 16 tai 32 ECC-lohkon summina, mutta tällaisiin DVD-asemiin törmää harvemmin, koska kyseinen tapa on melko epävarma.

Tästedes tässä ohjeissa käytetään näistä laskutavoista seuraavia yleisesti käytettyjä lyhenteitä:
PIE/PIF 1ECC: Asema summaa yhteen yhden ECC-lohkon PIE- tai PIF-arvot.
PIE/PIF 8ECC: Asema summaa yhteen kahdeksan peräkkäisen ECC-lohkon PIE- tai PIF-arvot.

Koska erilaiset PIF-arvojen laskutavat antavat PIF-arvoille eri tuloksia, PIF-arvon ohjearvo riippuu siitä, millaista laskutapaa DVD-asema käyttää PIF-arvon laskemiseen. PIF-arvon laskentatapa riippuu siitä, mitä piiriä DVD-asema käyttää. Mediatekin piireillä, joita Lite-Onin asemat sisältävät, käytetään yleensä ECMA:n standardin mukaista laskutapaa 8ECC PIE-arvoille ja 1ECC PIF-arvoille. Sanyon piiriä käyttävä Plextor käyttää niin ikään samaisia laskutapoja. Philips ja BenQ, jotka käyttävät Philips Nexperia -piiriä taas käyttävät yleensä laskutapoja PIE 8ECC ja PIF 8ECC. NEC käyttää niin ikään yleensä laskutapaa 8ECC niin PIE kuin PIF-arvoille. NEC:in PIF-arvojen laskutapaa voi joissain valmistajan asemissa muuttaa rekisteriä editoimalla. Muilla asemilla saattaa olla vielä erilaisia laskutapoja, mutta näihin törmää harvemmin.

Eri laskutapoja käyttävien asemien testaustuloksia ei siis voi PIF-arvojen osalta verrata suoraan keskenään. Lite-Onin asemilla, jotka käyttävät laskutapaa 1ECC PIF-arvoille, ohjearvo PIF-arvoille on siis 4. 8ECC-laskutapaa PIF-arvoille käyttävillä asemilla (kuten NEC ja BenQ) taas PIF-arvo 4 merkitsee vielä todella hyvää tulosta. Ohjearvo PIF-arvoille 8ECC -laskutavalla onkin 16. Neron CD-DVD Speed-ohjelma antaa arvosanansa levylle (lukuarvo 0-100) perustuen korkeimpaan PIF-arvoon. Ohjelma huomioi automaattisesti eri asemien laskutavat ja antaa siis arvosanan laskutapaan perustuen.

PIE- ja PIF-arvojen virhepiikit ja tiedonsiirtonopeus

Lite-Onin asemilla suoritetuissa skannauksissa yksittäisistä korkeista PIE- ja PIF-arvoista ei välttämättä kannata välittää. Lite-Onin käyttämässä Mediatekin piirissä on bugi, joka aiheuttaa silloin tällöin tällaisia virhepiikkejä. Tällöin kannattaa skannata levy uudestaan ja vaikka vähän pienemmällä nopeudella. Kaksi tai kolme piikkiä levyllä voivat olla virhepiikkejä mutta, jos korkeita PIE- tai PIF-piikkejä on enemmän, silloin kannattaa olla jo huolestunut levyn laadusta. Neron antamiin laatupisteisiin ei ainakaan tässä tapauksessa kannata yleensä luottaa, koska virhepiikit vääristävät laatupisteitä.

KProbella suoritetuttu Performance-testi

Tällainen suora viiva pitäisi olla tiedonsiirtonopeuden kuvaajan, jos levy on hyvälaatuinen. Kuva on KProbella suoritetusta Performance-testistä (Transfer Rate). Kyseisen aseman maksimi lukunopeus on 8X.

Jos levyn testissä näkyy korkeita PIE- ja PIF-arvojen piikkejä ja arvelet niiden olevan virhepiikkejä, kannattaa levylle tehdä tiedonsiirtonopeus-testi joko Neron CD-DVD Speed -ohjelmalla (ohjelman valikosta valitaan Suorita testi ... Siirtonopeus) tai sitten Kprobella Performance-testi (DVD Transfer Rate). Allekirjoittanut käyttää tiedonsiirtonopeuden testiin Kprobea, mutta yhtä hyvin tähän voi siis käyttää Neron CD-DVD Speed -ohjelmaa. Se kumpaa ohjelmaa käyttää, on lähinnä makuasia. Saman tuloksen saa kummallakin ohjelmalla.

Jos tiedonsiirtoa kuvaavassa käyrässä on kohtia, joissa DVD-levyn lukunopeus tippuu johonkin 1X-tuntumaan, on levyn polttojäljessä todennäköisesti jotain vialla. Jos taasen kuvaaja on tasaisesti nouseva viiva, olivat PIE- ja PIF-arvojen piikit luultavasti virhepiikkejä, eikä niistä kannata välittää. Tiedonsiirtonopeus-testi kannattaa tehdä pariin kertaan, jos nopeuden pudotuksia näkyy. Testin aikana ei kannata käyttää tietokonetta muuhun käyttöön, koska kaikenlaiset levyoperaatiot voivat vaikuttaa DVD-levyn tiedonsiirtonopeuteen. Jokin käynnissä oleva raskas ohjelma voi tiputtaa tiedonsiirtonopeuden hetkellisesti alhaiseksi.

Mihinkään täydellisyyksiin ei levyn laadussa kannata yleensä pyrkiä, muuten joutuu maksamaan itsensä kipeäksi. Joskus voi tulla vastaan yksittäisiä huonojakin polttoja, vaikka muut saman valmistajan levyt olisivatkin hyviä. DVD-levyjen loppuosa (eli levyn ulkolaidat) on yleensä huonompilaatuista kuin levyn alku (eli levyn sisäosa). Tämä ei päde aina, mutta jos polttaa todella tärkeitä tiedostoja DVD-levylle, kannattaa etenkin halpalevyillä välttää levyn ulkolaidoille polttamista. Silloin ei siis kannata polttaa levyä ihan täyteen vaan jättää noin gigatavu tyhjää tilaa levylle.

PIE- ja PIF-arvojen vertailukelpoisuus

Eri asemat voivat antaa hieman toisistaan poikkeavia PIE- ja PIF-arvoja. PIE- ja PIF-arvot eivät siis itsessään kerro paljoa. Siksi onkin hyvä skannata muutama hyväkuntoinen tehdasvalmistettu DVD-levy ja ottaa niiden PIE- ja PIF-arvot ylös. Näitä tehdaslevyjen arvoja kun sitten vertaa kotipolttoisiin levyihin, jotka on skannattu samalla asemalla kuin tehdaslevytkin, saa siitä hyvän kuvan, minkälaatuisia levyjä on tullut polteltua. Myös PIE- ja PIF-arvojen skannausnopeudet vaikuttavat siihen minkälaisia lukemia saadaan. Allekirjoittanut suosittelee käyttämään skannaukseen 4X-nopeutta, vaikka sillä kestääkin levyn skannaus hieman pidempään kuin suuremmilla nopeuksilla. 4X-nopeudella tuntuu tulevan yleensä vähemmän virhepiikkejä verrattuna esim. 8X-nopeuteen.

PIE/PIF-arvoja skannatessa DVD-asema lukitsee itsensä määritettyyn lukunopeuteen, esim. 4X-nopeuteen (määritettyyn nopeuteen päästään kuitenkin vain DVD-levyn ulkoreunalla). Skannaus estää asemaa tekemästä sen normaaleja virheenkorjaustoimenpiteitä. DVD-asema lukee levyn kokonaan läpi määritetyllä nopeudella. Aseman kohdatessa virheitä levyllä, ne raportoidaan PIE/PIF-arvoina. Esimerkiksi 16X-nopeudella DVD-asema kohtaa yleensä enemmän virheitä kuin vaikkapa lukunopeudella 4X. Mitä pienempi skannaus-nopeus, sitä pienemmät ovat yleensä PIE/PIF-arvot.

Eli DVD-asema pystyy lukemaan jonkun kohdan levystä vaikkapa verkkaisella 1X-lukunopeudella, mutta esim. 16X-lukunopeudella DVD-asema ei pystykään lukemaan kyseistä kohtaa ensimmäisellä yrittämällä. Tavallisesti asema laskisi lukunopeutta tällä kohdalla ja yrittäisi lukea sitä kohtaa uudelleen. Mutta skannauksessa DVD-asema ei voi käyttää normaaleja virheenkorjauksia ja skannauksen lukunopeus on lukittu tässä 16X-nopeuteen. Skannaus estääkin tässä tapauksessa DVD-asemaa laskemasta lukunopeutta, jolloin asema havaitsee virheen, joka ilmenee PIE/PIF-arvoina.

Siksi olisikin tärkeää skannata kaikki DVD-levyt (myös tehdasvalmisteiset) samalla asemalla ja samalla nopeudella (mielellään 4X-nopeudella), jotta levyjen PIE/PIF-arvot olisivat vertailukelpoisia keskenään. Erot PIE/PIF-arvoissa eivät välttämättä näy esim. 4X- ja 8X-nopeuksien välillä, jos aseman lukukyky on hyvä. Mutta esim. skannausnopeuksien 2X ja 16X välillä erot PIE/PIF-arvoissa ovat yleensä jo selvästi havaittavissa. Eri asemilla tai eri nopeuksilla tehdyt skannaukset eivät ole aivan vertailukelpoisia keskenään.

PIE/PIF-arvot kertovat siis siitä, kuinka paljon virheitä DVD-asema havaitsee DVD-levyllä tai oikeastaan virheiden määrästä, jonka jokin yksittäinen DVD-asema tekee lukiessaan DVD-levyä. Eri DVD-asemilla on erilaiset lukukyvyt. Toinen lukee levyä paremmin ja toinen huonommin - eli toinen tekee levyä lukiessaan enemmän virheitä kuin toinen. Siksi eri DVD-asemat voivat antaa hyvinkin erilaisia PIE/PIF-arvoja.

Joskus saman levyn PIE- ja PIF-arvot - etenkin PIE-arvot - saattavat vaihdella jopa samalla asemalla ja samana päivänä tehtyjen eri skannauskertojen välillä, vaikka skannausnopeus olisikin sama kuin ennen. Yleensä arvot eivät kuitenkaan vaihtele merkittävästi. Pienehkö PIE/PIF-arvojen heittely saman päivän eri skannauskertojen välillä on aivan normaalia, jopa kalliilla ammattimaisilla testilaitteistoilla. PIE-arvot vaihtelevat enemmän (joskus jopa +/- 10), kun taas PIF-arvoissa ei pitäisi juurikaan olla muutosta eri skannauskertojen välillä. DVD-levyjen PIE- ja PIF-arvot nousevat yleensä hieman ajan myötä, koska DVD-levy siis hiljalleen rappeutuu ja dataa alkaa vähitellen hävitä. PIE- ja PIF-arvoja kannattaakin skannata tärkeimmistä DVD-levyistä ainakin noin vuoden välein, jotta tietää, missä kunnossa DVD-levy on. Jos PIE- ja PIF-arvot menevät reilusti yli ohjearvojen, kannattaa harkita levyn sisällön kopioimista uuteen levyyn. Laatulevyt luonnollisesti kestävät kauemmin hyvälaatuisina kuin halpalevyt.

PIE/PIF-arvoihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät, mm. lämpötila. Skannaustuloksiin vaikuttavat niin tietokoneen kuin DVD-aseman lämpötila ja itse DVD-levyn lämpötila. Eli jos skannaa DVD-levyn heti polton jälkeen, kun levy ja asema ovat vielä lämpimiä, tulokset voivat olla hieman erilaisia kuin parin tunnin päästä skannattuna, kun sekä tietokone että DVD-levy ovat vähän viilentyneet. Jos tekee monta skannausta peräkkäin, asema lämpenee ja DVD-levyjen skannausarvot eivät välttämättä ole aivan vertailukelpoisia keskenään. Levyjen skannaukset olisikin hyvä tehdä jokaiselle levylle mahdollisimman samoissa olosuhteissa, jos haluaa tuottaa mahdollisimman vertailukelpoisia tuloksia. Eli ennen skannausta antaa vaikka tietokoneen hieman jäähtyä ja polton jälkeen kannattaa antaa DVD-levyn hieman viilentyä ennen kun suorittaa skannauksen.

DVD-levyjen testituloksia

Alla olevassa taulukossa on esitetty testituloksia kotipolttoisista DVD-levyistä. Kaikki levyt on skannattu Lite-On SOHW 1633S-asemalla ( firmware BSOS). PIE-arvoihin on käytetty laskutapaa 8ECC ja PIF-arvoihin laskutapaa 1ECC. Polttavana asemana on ollut joko LG GSA-4163B ( firmware A104) tai skannaukseenkin käytetty Lite-On SOHW 1633S (firmware BSOS). Poltto-ohjelmana on käytetty Nero Burning Rom 6.6.0.8 -ohjelmaa.

Levyjen mediakoodit ovat: Verbatim DVD-R 16X (Myös Printable Surface): MCC 03RG20, Verbatim DVD-R 8X: MCC 02RG20, Samsung Pleomax 8X: OPTODISCR008. Kaikki levyt on ostettu Verkkokauppa.comista. Ostopäivämäärät: Verbatim DVD-R 8X: 04.04.2005 (10 kpl), Verbatim DVD-R 16X Printable Surface: 18.07.2005 (10 kpl), Verbatim DVD-R 16X: 27.07.2005 (25 kpl), Samsung Pleomax DVD-R 8X: 04.08.2005 (5 kpl). Verbatimin levyt ovat hyviksi havaittuja merkkilevyjä. Lite-Onin asemalla poltettuja huonolaatuisia Verbatimin levyjä ei kannata tuomita, koska syy niiden heikkoon laatuun on itse polttavassa asemassa, joka ei tuota parasta jälkeä. Halvoista Samsungin Pleomax-levyistä on vähemmän hyvää sanottavaa. Ne eivät ole niin järkyttävän huonoja, mutta eivät lähelläkään Vertabimien tasoa. Allekirjoittaneen LG:n ja Lite-Onin asemat eivät siis Samsungin levyistä pidä, mutta toisilla asemilla ne voivat sopia paremmin.

Taulukossa on esitetty levyn valmistajan merkki, levyn polttamiseen käytetty asema ja polttonopeus sekä poltto-päivämäärä, PIE/PIF-arvojen testin skannausnopeus ja skannauksen päivämäärä, PIE- ja PIF-arvojen maksimiarvot, mitä kuvaajia testeistä on ja lopuksi kuvaus levyn laadusta (solun väri kuvaa vihreästä punaiseen, onko levyn laatu huono vai hyvä - eli vihreä hyvä, keltainen huonompi, oranssi vielä huonompi ja punainen täysin luokaton). Saat yksittäiselle DVD-levylle tehdyn testin tulokset näkyviin kuvaajana klikkaamalla linkkiä Kuvaajat-sarakkeesta. Kaikista levyistä on Neron CD-DVD Speed v3.70 -ohjelman PIE/PIF-arvojen kuvaaja ja joistain levyistä on KProbella v2.4.3 tehty Performance-testi (Transfer), joka kuvaa tiedonsiirtonopeutta.

Tässä esitetty testattu levymäärä on hyvin suppea, mutta tästä pitäisi saada jonkinlainen käsitys siitä, millainen ero on merkkilevyjen ja halpalevyjen polttojäljissä, sekä miten polttava-asema ja polttonopeus vaikuttavat levyn laatuun. Allekirjoittanut on skannannut myös useita muita 4X-nopeudella poltettuja Verbatimin DVD-R 16X levyjä, mutta niiden testituloksia ei ole esitetty täällä, koska ne ovat niin samanlaisia kuin muidenkin alla olevassa taulukossa esitettyjen Verbatimin DVD-R 16X -levyjen tulokset. Jotkut hyvälaatuiset levyt ovat skannattu useampaan kertaan hieman myöhempinä ajankohtina, jotta tästä saisi käsityksen, kuinka hyvin DVD-levy säilyy. Jos levy on säilynyt hyvin, PIE/PIF-arvojen kuvaajissa ei pitäisi olla isompia muutoksia ylöspäin.

Levyn merkki Asema / nopeus / pvm. Scan / pvm. PIE / PIF max. Kuvaajat Kuvaus (väri kuvastaa levyn laatua)
Tehdasvalmistettu (Pahan oma -DVD) Tehdas 4X / 13.8.05 59 / 2 PIE/PIF Hyväkuntoinen tehdaslevy. Käytä tätä vertailukohteena.
Tehdasvalmistettu (Tosinuija ja vielä nuijempi -DVD) Tehdas 4X / 5.9.05 17 / 8 PIE/PIF
Transfer
Muuten hyvä uusi tehdaslevy, mutta levyn lopussa korkea PIF-virhe, joka vaikuttaa tiedonsiirtonopeuteen.
Tehdasvalmistettu (Tosinuija ja vielä nuijempi -DVD) Tehdas 16X / 9.9.05 323 / 131 PIE/PIF Edellisen levyn toinen skannaus. 16X-nopeudella skannattu levy. Levyn loppua ei voi lukea yli 8X-nopeudella, siitä korkeat PIE/PIF-arvot. Skannaus- nopeus liian suuri, jotta levyn voisi tuomita huonolaatuiseksi.
Verbatim DVD-R 16X LG / 4X / 12.8.05 4X / 13.8.05 26 / 2 PIE/PIF
Transfer
Aivan loistavaa jälkeä! Tiedonsiirto-nopeuskin suora viiva. Lähes täydellinen DVD-R levyn poltto.
Verbatim DVD-R 16X LG / 4X / 12.8.05 4X / 7.9.05 15 / 2 PIE/PIF Edellisen levyn toinen skannaus. Laatu edelleen loistavaa, arvot jopa pienempiä kuin juuri polton jälkeen.
Verbatim DVD-R 16X LG / 4X / 12.8.05 4X / 13.8.05 48 / 3 PIE/PIF Hyvälaatuista polttoa.
Verbatim DVD-R 16X LG / 4X / 12.8.05 4X / 7.9.05 15 / 3 PIE/PIF Edellisen levyn toinen skannaus. Laatu todella hyvää, arvot jopa pienempiä kuin juuri polton jälkeen.
Verbatim DVD-R 16X LG / 8X / 12.8.05 8X / 13.8.05 22 / 21 PIE/PIF Hyvää polttojälkeä. PIE- ja PIF- virhepiikit, joita ei huomioida. Ei ollut vaikutusta tiedonsiirtonopeuteen.
Verbatim DVD-R 16X LG / 8X / 12.8.05 4X / 7.9.05 39 / 2 PIE/PIF Edellisen levyn toinen skannaus. Laatu edelleen hyvää. PIE-arvot hieman nousseet. Huom! Eri skannaus-nopeus kuin edellisessä.
Verbatim DVD-R 16X (Printable Surface) LG / 4X / 26.7.05 4X / 14.8.05 45 / 2 PIE/PIF Hyvää polttojälkeä. Tosin levyn alussa on rypäs melkein 50:een ulottuvia PIE-arvoja. Hyvä levy kuitenkin.
Verbatim DVD-R 16X (Printable Surface) LG / 4X / 26.7.05 4X / 7.9.05 47 / 2 PIE/PIF Edellisen levyn toinen skannaus. Laatu edelleen samaa tasoa. PIE-arvot jopa pienempiä kuin juuri polton jälkeen.
Samsung Pleomax 8X LG / 2X / 13.8.05 4X / 13.8.05 665 / 4 PIE/PIF
Transfer
Välttävää polttojälkeä. Levy on luettavissa, mutta kuinkakohan kauan? Kumma kyllä, ei vaikuttanut tiedonsiirtonopeuteen.
Samsung Pleomax 8X LG / 2X / 13.8.05 4X / 7.9.05 638 / 5 PIE/PIF Edellisen levyn toinen skannaus. PIF-arvot hieman nousseet. Muutoin laatu on pysynyt entisellään.
Verbatim DVD-R 8X Lite-On / 4X / 7.4.05 8X / 3.8.05 43 / 3 PIE/PIF Hyvälaatuista polttoa.
Verbatim DVD-R 8X Lite-On / 4X / 7.4.05 4X / 7.9.05 59 / 3 PIE/PIF Edellisen levyn toinen skannaus. Laatu edelleen hyvää. Ei suuria muutoksia arvoissa. Huom! Eri skannaus-nopeus kuin edellisessä.
Verbatim DVD-R 8X Lite-On / 4X / 11.4.05 8X / 3.8.05 45 / 30 PIE/PIF Hyvää polttojälkeä. PIE- ja PIF- virhepiikit, joita ei huomioida. Ei ollut vaikutusta tiedonsiirtonopeuteen.
Verbatim DVD-R 8X Lite-On / 4X / 11.4.05 4X / 7.9.05 49 / 3 PIE/PIF Edellisen levyn toinen skannaus. Laatu edelleen hyvää. Ei suuria muutoksia arvoissa. Huom! Eri skannaus-nopeus kuin edellisessä.
Verbatim DVD-R 16X (Printable Surface) Lite-On / 8X / 29.7.05 8X / 3.8.05 132 / 3 PIE/PIF Kohtuulaatuista polttojälkeä. Ei vaikutusta tiedonsiirtonopeuteen.
Verbatim DVD-R 16X (Printable Surface) Lite-On / 8X / 29.7.05 4X / 7.9.05 216 / 3 PIE/PIF Edellisen levyn toinen skannaus. Edelleen kohtuullista polttojälkeä. PIE-arvot hieman nousseet. Ei vaikutusta tiedonsiirtonopeuteen. Huom! Eri skannaus-nopeus kuin edellisessä.
Verbatim DVD-R 8X Lite-On / 4X / 29.7.05 4X / 14.8.05 374 / 8 PIE/PIF
Transfer
Huonoa polttojälkeä. Levy silti luettavissa. PIE- ja PIF-piikit vaikuttavat tiedonsiirtoon. Älä tuomitse levyä tämän perusteella. Polttava asema ei ole paras mahdollinen.
Verbatim DVD-R 16X Lite-On / 8X / 29.7.05 8X / 3.8.05 254 / 24 PIE/PIF
Transfer
Huonoa polttojälkeä. Levy silti luettavissa. PIE- ja PIF-piikit vaikuttavat tiedonsiirtoon.
Verbatim DVD-R 16X Lite-On / 8X / 30.7.05 8X / 3.8.05 359 / 221 PIE/PIF Luokaton poltto. Levy lukukelvoton lopusta. Älä tuomitse levyä tämän perusteella. Polttava asema ei ole paras mahdollinen.
Samsung Pleomax 8X Lite-On / 4X / 9.8.05 8X / 9.8.05 913 / 222 PIE/PIF Täydellinen fiasko. Huonompaa jälkeä saa hakea. Levy täysin lukukelvoton.

Kannattaa tietysti vielä lopuksi muistaa, että DVD-levyjen säilyvyyteen - ja siten myös niiden luettavuuteen - vaikuttaa myös paljon se, miten niitä säilyttää ja käsittelee. Parhaiten levyt säilyvät hyväkuntoisessa CD/DVD-kotelossa kuivassa ilmassa huoneenlämmössä ja poissa auringon suoralta paisteelta. DVD-levyjen etiketteihin ei yleensä kannata kirjoittaa millään muulla kynällä kuin juuri CD:lle tarkoitetulla tussilla. Mieluiten levylle ei kannata kirjoittaa millään kynällä, jos ei ole aivan pakko. Mitään tarroja tai muita lappusia ei levyihin kannata liimata. Levyt voivat mennä tarrojen takia pilalle jo yhdessä päivässä. Varoittavasta esimerkistä tarrojen käytöstä voi lukea esim. täältä. Kannattaa myös muistaa, että mikään tallennusväline ei ole 100 %:n varma, eikä tieto säily missään ikuisesti. Hyvälaatuisten kotipolttoisten merkki-DVD-levyjen säilyvyys on hyvin säilytettyinä yleensä useita vuosia, parhaimmillaan jopa vuosikymmeniä. Jo kymmenen vuoden aikana on varmasti tullut huomattavasti parempia uusia tallennusvälineitä (esim. HD-DVD- ja BlueRay-levyt), joihin - silloin jo vanhojen - DVD-levyjen tiedot kannattaa kopioida.

Kaikki tärkeä data kannattaa myös muistaa pitää ainakin kahdessa paikassa. Eli tärkeät tiedot kannattaa pitää ainakin kiintolevyllä ja DVD-levyllä. Pelkästään yhdelle DVD-levylle tallennetut tärkeät tiedot ei ole järkevä ratkaisu - vaikka kyseessä olisikin laatulevy. Parasta olisi tehdä tärkeistä varmuuskopioista ainakin kaksi eri levyä. Ainahan kiintolevy voi hajota ja DVD-levy mennäkin vahingossa samaan aikaan rikki. Kahden tai useamman hyvälaatuisen DVD-levyn rikkoutuminen samaan aikaan on taas aika epätodennäköistä. Varmuuskopiointi kannatta, koska kiintolevy hajoaa lähes varmasti aina jossain vaiheessa. On parempi tehdä liikaa varmuuskopioita kuin liian vähän.

Aiheeseen liittyviä linkkejä

DVD-levyjen valmistuksesta on kerrottu artikkelissa DVD-levyjen valmistus. Artikkelissa on kerrottu, mitä DVD-levyn polttamisessa käytännössä tapahtuu, jolloin saat hyvän käsityksen, miksi CD- ja DVD-levyihin tallennettu tieto pikkuhiljaa katoaa levyiltä ja miksi eri valmistajien levyissä voi olla niin suuria eroja levyjen laaduissa. Sivulta löytyy myös apuja DVD-levyjen formaattiviidakon kanssa ja tietoa DVD-levyjen tallennuskapasiteeteista.

Artikkeli kirjoitettu: 09.11.2005

Sivun kommentit