Peruskoulusta lukioon

Sukulaisten luona vieraillessani minulta kysyttiin: "Mitä teet kun peruskoulu loppuu?" Silloin en tiennyt, mitä vastata, koska en ollut juurikaan miettinyt koko asiaa, olihan siihen vielä pari vuotta aikaa. Vasta yhdeksännellä luokalla tajusin, että minunhan se päätös on tehtävä, mihin haluan ja mitä aion tehdä isona, eikä jonkun muun.

Äitinikin oli nuorena käynyt lukion, joten päätös oli melkein selvä. Enää täytyi miettiä, mihin niistä menisin. Kuninkaantien lukio tuntui Kauniaisten kanssa järkevimmältä vaihtoehdolta. Päätin valita Kuninkaantien, koska se oli juuri valmistunut, koulurakennus oli uusi ja opettajat vastavalmistuneita. Myös muutamat kaverini päättivät pyrkiä tänne, mikä edesauttoi päätöstäni. Eikä matkakaan tänne ollut kuin nelisen kilometriä, jonka polkee pyörällä noin kahdessakymmenessä minuutissa.

Kun peruskoulun kokeista sai hyvät numerot tunnilla kuuntelemalla ja läksyt tekemällä, lukiossa se ei riitä. Vaikka koealueen lukeekin hyvin läpi, täytyy tietoa osata myös soveltaa ja yhdistää. Aikaa täytyy varata tarpeeksi myös läksyihin, joita saattaa joskus joutua tekemään yöhön asti. Vaikka tunnit ovat pitkiä ja päivä saattaa venyä puoli viiteen saakka, ei opiskelu tunnu liian raskaalta. Ehkä syynä tähän ovat mukavat ja ammattitaitoiset opettajat, jotka kannustavat ja pyrkivät auttamaan, jos ei jotain juttua ymmärrä.

Tärkein asia, joka vaikuttaa siihen viihtyykö vai ei, on ilmapiiri. Mielestäni se on tämän koulun paras puoli. Johtuuko hyvä ilmapiiri siitä, että oppilaita on vähän vai siitä, että olemme siirtymässä kohti aikuisuutta ja suvaitsevaisuutta, on vaikea sanoa, mutta sen puute heijastuisi heti koulunkäyntiin.

Puoli vuotta lukiossa viettäneenä voin sanoa opiskelun olevan erittäin mukavaa, haastavaa ja palkitsevaa, mielestäni valintani osui kohdalleen enkä kadu sitä yhtään.