Tutkielman tehtävä löytyy Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 1 -kirjan sivulta 93. Tarkoituksena oli siis keksiä jokin esine ja kertoa siitä tarina.

Millainen esine on?

Löysin ullakolta vanhan sodanaikaisen kiväärin. Kivääri on väriltään ruskeahko ja metalliosat hopean värisiä. Kivääriin on kiinnitetty pistin, joka helpotti lähitaistelua vihollisen kanssa. Kivääri muistuttaa siitä, että Suomi on käynyt monia sotia säilyttääkseen itsenäisyytensä. Kivääri tuo mieleeni ne suomalaiset miehet, jotka taistelivat venäläisiä vastaan ja myös Suomen sisällissodan, jolta ajalta tämä kiväärikin on.

Kivääri on tehty puusta ja metallista. Se on luultavasti tavallinen tehdastuote ja valmistettu 1900-luvulla, kuitenkin ennen Suomen sisällissotaa. Kivääriä on tietenkin käytetty vihollisen ampumiseen ja riista-eläinten metsästykseen. Pistimen avulla kivääriä oli helppo käyttää myös lähitaistelussa. Kivääri on tärkeä esine, sillä niiden avulla suomalaiset korpisotilaat taistelivat venäläisiä vastaan ja torjuivat heidän hyökkäykset.

Esineeseen liittyvä tarina

Oli vuosi 1918. Suomen kansa oli jakautunut kahtia: punaisiin ja valkoisiin. Sotaa oli käyty jo melkein puoli vuotta. Valkoiset, joita johti marsalkka Mannerheim, olivat voitolla. Punakaarti oli vetäytynyt Tampereelle ja valkoiset olivat aloittamassa suurhyökkäystä punaisia vastaan.

Jaakko oli yksi valkoisten sotilaista. Hänen tehtävänään oli suojella Mannerheimia rintamalla. Jaakolla oli vaimo ja kaksi lasta. Kun valkoisten suurhyökkäys alkoi, Jaakon vaimo pyysi, ettei Jaakko lähtisi rintamalle. Mutta Jaakko kuitenkin tunsi velvollisuuksia isänmaatansa kohtaan ja lähti sotaan vastoin vaimonsa pyyntöään. Jaakko otti mukaansa onnenkiväärinsä, jota hän oli jo vuosia käyttänyt hirvimetsällä ja saanut paljon saalista.

Kun Jaakko oli lopulta päässyt rintamalle, Tampereelle ja Mannerheim antoi hyökkäyskäskyn, alkoi Suomen kansalaissodan viimeinen taistelu. Jaakko oli Mannerheimin turvana kaukana taistelujen keskuksesta. Hän arveli, ettei mikään voisi uhata Mannerheimin henkeä, mutta oli kuitenkin varuillaan.

Yhtäkkiä kuului laukaus. Yksi Mannerheimin suojelijoista kaatui ja Jaakko näki punakaarin sotilaan, joka tähtäsi Mannerheimia. Jaakko otti nopeasti kiväärin esille ja ampui. Luoti osui punakaartilaiseen ja hän kaatui maahan. Mannerheim tuli kiittämään Jaakkoa henkensä pelastamisesta, mutta silloin kuului taas laukaus. Punakaartilainen ei ollutkaan kuollut vaan yritti viimeisillä voimillaan ampua Mannerheimin, mutta osuikin Jaakkoa selkään. Jaakko pelasti jo toisen kerran Mannerheimin hengen, mutta tällä kertaa sen hintana oli Jaakon oma henki.

Toukokuussa sota oli ohi. Valkoiset olivat voittaneet ja Mannerheimia ylistettiin suurena johtajana. Jaakon perhe sai tiedon Jaakon kuolemasta. He pitivät suuret hautajaiset ja Jaakosta tuli sotasankari. Jaakosta jäi muistuttamaan hänen onnenkiväärinsä, joka tuotiin Jaakon mukana rintamalta. Se pistettiin myöhemmin talteen hänen perheensä ullakolle ja siellä se on säilynyt sukupolvelta toiselle aina näihin päiviin asti.