Virus yhteiskunnassamme

Markus Kajo pohti Helsingin Sanomissa 15.10.2002, miten ihmisten kauhutekoja voitaisiin estää. On totta, ettei meillä ole paljonkaan mahdollisuuksia estää psyykkisesti tasapainottomien ihmisten kauhutekoja, kuten Myyrmannin tapaus hyvin todistaa. Kuka tahansa voi helposti kävellä tappava pommi repussaan mihin tahansa ostoskeskukseen tai johonkin massatapahtumaan ja räjäyttää pommin, jos vain on tarpeeksi hullu.

Mutta onko järkevää alkaa satsata lisäturvallisuuteen, kun sillä ei kuitenkaan voida ehdottomasti taata, ettei Myyrmannin tapauksen kaltaisia tekoja tapahdu. Kaikkia ostoskeskukseen pyrkiviä henkilöitä ei voida millään tarkastaa. Sellaiseen toimintaan uppoaisi tuhottomasti aikaa ja rahaa. Eikä videovalvonnastakaan ole yleensä apua kuin vasta sen jälkeen, kun tuhotyö on jo tapahtunut. Vielä turhempaa on alkaa tuhlaamaan resursseja Internetin valvomiseen. Vaikka joku lainvastainen palvelu saadaankin poistettua, ilmestyy se todennäköisesti kuitenkin takaisin verkkoon jossain muualla. Internetiä on yksinkertaisesti lähes mahdoton valvoa.

Lisäturvallisuuden ja Internetin valvomisen sijaan yhteiskunnan kannattaisikin panostaa enemmän perusasioihin, kuten ihmisten terveydenhuoltoon ja kasvatukseen. Kuten Markus Kajo kirjoituksessaan toteaa, masennus on yleinen tauti Suomessa, mutta sen hoitoon ei panosteta tarpeeksi. Jos masennuspotilasta ei hoideta, saattaa tauti johtaa siihen, ettei ihminen enää tiedosta ympäristöään ja hän saattaa tehdä jotain aivan järjetöntä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Helsingissä, eräällä ampumaradalla muutama vuosi takaperin sattunut surmatyö, josta Markus Kajokin kirjoituksessaan mainitsi. Siinä tapauksessa mielenterveyspotilas, joka ei ollut päässyt hoitoon, ampui raa'asti useita ihmisiä.

Psyykkisesti tasapainottomien ihmisten kauhuteoista on turha alkaa syytellä Internetiä, elokuvia tai tietokonepelejä. Ei terve ihminen ala etsiä pomminteko-ohjeita Internetistä tehdäkseen massatuhoaseita. Eivätkä tervejärkiset aikuiset ihmiset myöskään ala ammuskella ihmisiä, koska elokuvissa ja tietokonepeleissäkin tehdään niin. Jos helposti huonoja vaikutteita saavat pienet lapset saavat pelata väkivaltaisia pelejä, ei se ole ensisijaisesti itse pelin vika, vaan syy on aikuisten, jotka eivät valvo, mitä heidän lapsensa tekevät. Ei väkivaltaisia pelejä ole muutenkaan tarkoitettu lapsille, vaan niihin on tarkoituksella laitettu ikärajat.

Yhteiskunnan täytyisi siis satsata lisää rahaa mielenterveyspotilaiden hoitoon, ja vanhempien täytyisi ottaa lisää vastuuta kasvatuksesta sekä valvoa paremmin, mitä kaikkea heidän lapsensa tekevät. Toisaalta pitäisi myös miettiä miten saada psyykkisesti tasapainottomat ihmiset hoitoon. Kaikki kun eivät välttämättä halua hyväksyä ajatusta, että itsellä on mielenterveydellisiä ongelmia, ja näin sairaus voi jäädä kytemään.

Ihmisten täytyisi itse osata hakeutua hoitoon, sillä muuten ei yhteiskunnankaan tarjoamalla hoidolla ole mitään vaikutusta. Mitä kauemmin masennustila jatkuu, sitä pahemmaksi se yleensä tulee, ja Myyrmannin tapaus hyvin todistaa, mitä siitä voi pahimmillaan seurata.

Psyykkisesti tasapainottomat ihmiset yhteiskunnassa ovatkin kuin virukset ihmisessä. Ne iskevät arvaamatta ja tilanne vain pahenee, jos viruksen saastuttamille soluille ei tehdä mitään.