MVnet logo

Tutkielmat » Lukio » AI6 - Suomen kirjallisuuden tyylisuunnat

  • Julkaistu: 08.03.2008
  • Päivitetty: 14.02.2011
  • Kommentit
Äidinkielen kokeen tekstianalyysi
Tehty: 20.05.2002 Arvosana: 87
Sivuja: 2 kpl Sanamäärä: 460
Tekijä: Jarmo Vestola

Analysoitavat tekstinäytteet olivat äidinkielen kokeessa, joka ei ole tallessa.

Miten Suomen kirjallisuuden tyylisuunnat näkyvät tekstinäytteissä?

Jaakko Juteinin tekstinäyte Laulu Suomessa edustaa kansallisromantiikan tyylisuuntaa ja kuvaa mielestäni erinomaisesti sen ajan yhteiskunnassa tärkeinä pidettyjä arvoja ja asenteita. Laulu Suomessa-teksti onkin hyvin isänmaallinen, Suomea ja suomalaisia ylistävä, minkä jo lause: "Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa", kertoo. Laulussa kuvataan myös tavallisia suomalaisia ihmisiä, jotka nähdään ahkerina, lannistumattomina ja lempeinä. Myös valistusta ja oppineisuutta korostetaan.

Parempaa tekstinäytettä sen ajan yhteiskunnasta tuskin voi saada kuin Laulu Suomessa. Laulusta tulee sen ajan arvot hyvin esille. Tuolloin haluttiin juuri korostaa suomalaisuutta ja sen merkitystä tavalliselle kansalle. Oma kieli nähtiin tärkeänä identiteetin ja kansallishengen luojana ja sillä piti myös pystyä kirjoittamaan ja ilmaisemaan itseään. Ajalle oli myös tyypillistä valistuksen viriäminen kansan keskuuteen. Nyt myös tavalliset ihmiset saattoivat tulla oppineiksi. Jos sen ajan yhteiskunttaa haluaa kuitenkin kuvata vain yhdellä sanalla, niin se on juuri isänmaallisuus, joka näkyi kansankuvauksessa. Kuvaus lannistumattomasta suomalaisesta on kuitenkin mielestäni vähän liioiteltua, koska eivät kaikki ihmiset olleet sellaisia. Kansa kuitenkin omaksui tällaisen kuvauksen, mikä varmasti nosti itsetuntoa.

Minna Canthin Hanna-tekstikatkelma edustaa mielestäni realismin tyylisuuntaa. Tekstissä on myös selvästi esillä osa sen ajan yhteiskuntaa. Tuolloin teollistuminen oli tuonut mukanaan paljon ongelmia ja ihmisten eriarvoisuutta. Osa ihmisistä muutti maalta kaupunkeihin, ja yhteiskunta nähtiin täynnä ongelmia. Myös naisten asemaa pidettiin huonona ja siihen haluttiin muutosta. Enää ihmiset eivät olleet niin isänmaallisia, vaan kiinnittivät enemmän huomiota ympärillä olleisiin epäkohtiin ja vaativat niihin muutosta.

Hanna-tekstikatkelma kertookin juuri naisten huonosta asemasta. Kertomuksen nainen elää hyvin tylsää ja yksitoikkoista elämää, jossa ei tapahdu mitään. Nainen jopa välillä tuntee elävänsä ilman sielua. Mielestäni Minna Canthin teksti ottaa hyvin kantaa naiskysymykseen ja kertoo millaista heidän elämänsä on. Siihen aikaanhan naisten elämä oli hyvin "onttoa", he olivat vain miesten kotirouvia, joilla ei oikein ollut omaa elämää ja jotka eivät saaneet hallita edes omia rahojaan

Petri Tammisen tekstinäyte edustaa taas selvää uuden ajan postmodernismia. Modernismille on tyypillistä "sekavuus". Kirjailijat kokeilevat omien ja lukijoiden rajoja sillä, millainen testi vielä mielletään oikeaksi tekstiksi tai novelliksi, vai onko tuotos vain pelkkiä lauseita ilman ajatusta. Postmodernismille on tyypillistä myös groteskius, eli luonnottomuus ja vääristyneisyys, joka kuvataan arkipäiväisenä asiana.

Petri Tammisen kirjoitus onkin postmodernismille tyypillisesti hieman sekava, osittain irrallisista lauseista koottu tuotos. Vaikka kaikki lauseet eivät sovikaan yhteen, miellän sen kuitenkin lyhyeksi novelliksi. Koska modernismissa käytetään vähän kaikkia tähän asti keksittyjä tyylisuuntia ja -keinoja, myös ihmiskuvaus on näiden sekoitus, eikä siitä näin ollen voi löytää vain yhtä tiettyä piirretä.

Petri Tammisen novelli kertoo kuitenkin hieman tasapainottomasta ihmisestä, Leenasta, joka mielestäni pelkää tulevaisuutta. Leena on nukkunut huonosti 20 vuotta, mikä viittaa huoliin ja stressiin. Novellin henkilö myös kuvittelee peräpukamat syöväksi, mikä kertoo ehkä hänen suhtautumisestaan elämään. Leena ei näe maailman hyvyyttä, vaan pelkää pahuutta ja tulevaa epäonnea. Leenan kokemaa maailmaa voisikin verrata nykyiseen, jonka osa ihmisistä kokee ahdistavana ja pelottavana, ehkä myös kirjailija itse.

Sivun kommentit