Koru

Novellin Koru on kirjoittanut Guy De Maupassant ja se on tyypillinen juoninovelli, joka keskittyy juonen ja tapahtumien kuvailuun kertoen kaiken hyvin tiiviisti mutta erittäin selvästi ja yksinkertaisesti käyttäen välillä myös dialogia. Novellin teema rakentuu onnellisuudentunteen ympärille, mikä kerrotaan kaikkitietävän kertojan avulla. Kertoja siis myös kuvailee, mitä henkilöt ajattelevat eikä vain kerro, mitä novellissa tapahtuu.

Henkilöitä novellissa on kolme, joista keskeisessä asemassa on päähenkilö rouva Loisel. Hän on kaunis ja viehättävä nainen, jolla ei kuitenkaan ole ollut mitään mahdollisuuksia tavata rikasta ja hienoa miestä, vaan hän on joutunut menemään naimisiin säästeliään pikkuvirkamiehen kanssa. Rouva Loisel on hyvin onneton, koska hän ei omista mitään hienoa ja ylellistä, millä pystyisi hienostelemaan, ja josta voisi nauttia.

Herra Loisel on rouva Loiselin aviomies ja ammatiltaan opetusministeriön virkamies. Hän on vähän säästeliäs, mutta välittää kuitenkin vaimostaan erittäin paljon, koska uhrasi novellin loppupuolella kymmenen vuotta elämästään auttaakseen vaimoaan maksamaan tämän hävittämän korun. Rouva Forestier on rouva Loiselin rikas ystävätär ja entinen luostarikoulutoveri, joka lainaa hänelle hienon korun.

Tapahtuma-aikana ja -paikkana voisi olla noin 1880-luvun Pariisi, johon ainakin itse yhdistäisin novellin päähenkilöiden nimet ja miljöön, jossa ihmiset käyttävät liikkumiseen hevosvaunuja. 1880-luvun yhteiskunnassa myös naisten asema oli vähän epäoikeudenmukainen ja huono, eivätkä he voineet hallita elämäänsä yhtä hyvin kuin miehet, vaan olivat lähinnä sieviä kotirouvia, aivan kuten novellissakin.

Novellin juoni alkaa siitä, kun onneton ja kärsivä, ylellisyyksistä haaveileva rouva Loisel saa mieheltään kutsukortin hienoihin juhliin. Vaimo ei kuitenkaan tule tästä iloiseksi, eikä halua lähteä juhliin, koska hänellä ei ole mitään sopivaa pukua. Mies ei halua nähdä vaimonsa itkevän ja päättääkin ostaa hänelle hienon puvun. Tämä ei kuitenkaan riitä, ja vaimo on edelleen surullinen, koska hän näyttää niin köyhältä ilman hienon näköisiä koruja. Ratkaisuksi mies ehdottaakin, että vaimo lainaisi ystävättäreltänsä korun. Ystävättären luota vaimo sitten löytääkin upean briljanttiriipuksen, jonka ystävätär suostuu myös lainaamaan.

Kun juhlapäivä vihdoin koittaa, on rouva Loisel upea näky ja hän tuntee itsekin nauttivansa tästä menestyksestä. Juhlista kotiin tullessaan hän kuitenkin huomaa kadottaneensa korun, eikä etsinnöistä huolimatta löydä sitä. Herra ja rouva Loisel päättävätkin olla kertomatta asiasta Forestierille ja ostavat tilalle aivan samanlaisen riipuksen. Se maksaa kuitenkin niin paljon, että he joutuvat ottamaan suuria summia lainaa ja elämään hirvittävää elämää raskaita töitä tehden. Kymmenen vuoden kuluttua he saavat vihdoin maksetuksi kaikki lainat ja kohdatessaan eräänä päivänä rouva Forestierin, rouva Loisel päättää vihdoin kertoa hänelle ylpeänä totuuden hävitetystä riipuksesta. Vastaukseksi hän saa kuitenkin kuulla, ettei hänen hävittämänsä koru ollutkaan aito.

Teoksen keskeisenä teemana voisi mielestäni pitää onnellisuutta ja sen tavoittelua. Novellissa rouva Loisel kuvastaa juuri henkilöä, jolla on periaatteessa kaikki hyvin, koska hän on kaunis ja omistaa sen verran rahaa, että pystyy elämään, mutta joka ei silti tunne itseään onnelliseksi, vaan haaveilee paremmasta. Hän ei siis osaa nauttia niistä elämän pienistä asioista, joita jo omistaa, vaan toivoo parempaa, jota ei kuitenkaan koskaan tule saavuttamaan. Tämä onkin ihmisille hyvin tyypillistä. Emme tule mistään täysin onnellisiksi, vaan saavutettuamme tietyn päämäärän, tavoittelemme vain lisää. Emme osaa myöskään nauttia niistä asioista, joita meillä jo on, vaan haaveilemme myös toisen omaisuudesta ja luulemme, että tämä on onnellisempi ja tällä menee paremmin kuin meillä. Näin myös Loisel ajattelee, kunnes velan maksettuaan tajuaa, miten ihmeellistä elämä on ollut ennen korun katoamista.

Novellin teemana voisi myös olla opetus liiallisesta ylpeydestä. Ei pidä kuvitella itsestään liikaa, vaan pyytää apua, jos sitä tarvitsee. Näin Loisel ei tee, vaan ottaa korun ostoa varten paljon lainaa, tietäen sen tuovan köyhän ja kauhean tulevaisuuden. Loisel on yksinkertaisesti liian ylpeä ja sankarillinen. Hän haluaa osoittaa, että hänestä, pikkuvirkamiehen yksinkertaisesta vaimosta, löytyy paljon tahtoa ja sisäistä voimaa, hankkimalla itse miehensä kanssa rahat koruun. Toisin kuin Loisel, rouva Forestier taas luultavasti tietää, ettei hänellä olisi varaa aitoon koruun, vaan hankkii kopion. Näin hän voi hyvin esittää menestyvää ja hienoa naista, olematta kuitenkaan yhtään parempi kuin muut.

(Opettajan kommentti: Kaunokirjallisesta tekstistä kirjoitettaessa käytetään preesensiä. Loppu tuntuu jäävän ilman kunnon kiteytystä.)