Aineisto on YO-kokeessa Kevät 2000.

10. Veden ja valistuksen puute

Pertti Suvanto kertoo Kehitys-lehden numeron 1/1999 raportissaan "Vessa, vesiposti ja valistus", että Nepalin 20 miljoonasta asukkaasta vain noin puolet saa juodakseen puhdasta juomavettä. Jukka Ilomäen ja Tero Kärkkäisen tietoiskusta Helsingin Sanomissa 28.8.1999 taas käy ilmi, että maailman noin 6 miljardista ihmisestä 1,4 miljardia on vailla turvallista juomavettä ja puutteellisesta likaveden käsittelystä kärsii noin 4 miljardia ihmistä.

Kehno vesihuolto on siis vakava ongelma niin Nepalissa kuin muissakin kehitysmaissa. Pertti Suvannon mukaan likaisen veden ja epähygieenisen ympäristön aiheuttamat taudit ovat edelleen Nepalin julmimmat tappajat. Tämän johdosta Suomi onkin 17,3 miljoonalla markalla mukana suuressa kehitysyhteistyöhankkeessa Lumbinin alueella eteläisessä Nepalissa, kertoo Suvanto.

Vuonna 1996 alkaneen hankkeen tavoitteena on Suvannon mukaan järjestää toimiva vesihuolto nepalilaisille sekä antaa asukkaille koulutusta veden käsittelystä ja hygieniasta. Kehitysmaiden on lähes mahdotonta itse järjestää toimivaa vesihuoltoa rahan- ja tietotaidon puutteen vuoksi. Siksi on mielestäni tärkeää, että teollisuusmaat osallistuisivat Nepalin kaltaisiin kehityshankkeisiin.

Suuri ongelma Nepalissa, kuten varmasti myös muissakin kehitysmaissa, on se, että puutteellisen hygienian ja tautien välistä yhteyttä ei ymmärretä, kertoo kehitysyhteistyöhankkeen projektipäällikkö Pentti Ruohonen Suvannon raportissa. "Kylissä uskotaan, että tauteja on aina ollut ja niitä tulee aina olemaan", jatkaa Ruohonen. Asukkaiden valistaminen on siis erityisen tärkeää, koska jos puhdasta vettä ei osata käyttää oikein, ei siitä ole mitään hyötyä. Tiedotus on kuitenkin hankalaa, koska esimerkiksi Lumbinin alueen kyläläisiä ei tavoita joukkotiedotusvälineillä vaan täytyy järjestää joukkokokouksia tai puhua kasvokkain, kertoo Suvanto raportissaan.

Ison ongelman kehitysmaissa aiheuttaa myös tarpeiden tekemisen hygieenisyyden puute. Suvanto kertookin, että Nawalparasin Nayabelnanin kylässä Nepalissa noin neljäsosa talouksista tekee yhä tarpeensa perinteisin menoin lähipelloilla, tienvarsilla tai jokin ja lähteiden lähettyvillä. Tarpeiden tekeminen vesistöjen lähelle huonontaa veden laatua ja levittää sairauksia. Siksi käymälöiden rakentaminen ja jätteiden oikea hävittäminen on tärkeää. Tässäkin tapauksessa asukkaiden valistaminen on oleellista.

Suomalaisten rahoittama kehitysyhteistyöhanke Nepalissa on ollut menestyksellinen. Noin 100 000 asukkaalle on järjestetty turvallinen ja toimiva vesihuolto, raportoi Pertti Suvanto. Myös valistus on puhtaan veden saamisen ohella Suvannon mukaan auttanut ihmisiä, sillä saastuneeseen veteen liittyvät tautiepidemiat ovat lähes hävinneet.

Olisikin tärkeää, että vauraat teollisuusmaat osallistuisivat aktiivisesti kehitysmaiden vesiongelmien ratkaisemiseen. Usein kehitysmaiden vesiongelmat johtuvat kuivuudesta, jolle ei kukaan mahda juuri mitään. Pelkkä puhtaan veden toimittaminen kehitysmaihin ei kuitenkaan riitä, koska ihmiset eivät aina tiedä, miten toimia puhtaan veden kanssa. Siksi asukkaiden valistamisella on erittäin suuri merkitys. Toisaalta ei olisi pahitteeksi valistaa myös teollisuusmaiden ihmisiä tuhlailevasta vedenkäytöstä.

(Opettajan kommentti: Hyvä perusteksti, joka kaipaa vielä persoonallista silausta. Omat ajatukset jäävät hieman taka-alalle.)