Miten Suomen tiloista on tullut pieniä karjanhoitoon tukeutuvia?

Suomen maaseudun tilat ovat nykyään Euroopan pienimpiä ja eivät niin tuottoisia. Koska pientilat ovat niin huonotuottoisia, joutuu valtio maksamaan tiloille rahallista tukea, jotta pientilat pysyisivät pystyssä. Monet ovat kuitenkin jättäneet maaseudun, koska tilat tuottavat niin huonosti, ja siksi maaseutu onkin alkanut vauhdilla autioitua.

Tämä pientilojen Suomi alkoi muodostua 1900-luvun alussa. Silloin säädettiin torpparilait, jotka paransivat huomattavasti torppareiden ja mäkitupalaisten asemaa Suomessa. Aikaisemmin torppareilla ei ollut vuokratilaansa oikeastaan mitään oikeuksia. Ennen vuoden 1918 torpparilakia oli jo saatu aikaan laki, joka sääti torpparin tilan vuokra-ajan 50 vuoteen. Torpparit ja mäkitupalaiset saattoivat näiden lakien jälkeen myös lunastaa tilan itselleen valtion lainan avustuksella.

Monet vuokralla olleet tilat itsenäistyivätkin, mutta niistä tuli toivottoman pieniä. Myös 1920-luvulla säädetyt Lex Kallio ja Lex Pulkkinen innoittivat vuokra-tiloja itsenäistymään. Näin Suomen jo entuudestaan pienet tilat pienenivät edelleen.

1900-luvulla Suomen maataloudessa tapahtui myös toinen merkittävä muutos. Suomi siirtyi vähitellen viljanviljelystä karjanhoitoon. Karjanhoitoon siirryttiin, koska nälkävuosien jälkeen huomattiin, että viljasta ei riitä kaikille ruokaa ja myös vehnän maailmanmarkkinahinta laski.

Vehnää alettiinkin tuoda Venäjältä Suomeen rautateitä pitkin. Kuljetusyhteyksien kehittymisen myötä vehnä oli halpaa ja suomalaiset tilat saattoivat alkaa kasvattamaan karjaa vehnän viljelemisen sijaan. Karjatalouteen siirtymisen mahdollisti myös se, että tiloilla oli paljon metsää ja puun kysynnän kasvun myötä pystyttiin metsien myynnistä saadun rahan avulla rahoittamaan karjanhoitoon siirtymistä. Myös Iso-Britannian kasvanut voin tarve sekä esim. eläinlääkäreiden ja karjanhoidon neuvonnan lisääntyminen vauhdittivat karjatalouden kasvua.

Suomi ei kuitenkaan voinut sille enää mitään, että maatilat olivat muodostuneet niin pieniksi. Asiaa ei todellakaan auttanut se, että vuosien 1939-1944 sotien aikaiset evakot oli asutettava Suomeen. Maatiloilta pakkolunastettiin maata ja evakot asutettiin näihin uusiin pientiloihin. Suomen tilakoot siis pienenivät taas entisestään.

1960-luvulle tultaessa Suomen tilat olivat siis pientiloja ja lähes kaikki tukeutuivat yksin karjanhoitoon. Tämä kostautui, koska, kun lähes kaikki tilat tuottivat pelkästään karjatalouden tuotteita, tuli ylituotantoa ja tuotteiden hinnat laskivat. Koska tilat olivat niin pieniä, ei niillä ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin karjanhoidon harjoittaminen.

Suomen valtio joutui siis tukemaan voimakkaasti pientiloja, jotta niitä hoitaneet ihmiset saisivat elantonsa ja jotta suomalaisia karjanhoidon tuotteita yhä myytäisiin Suomessa.

Vaikka Suomen tilakokoja onkin yritetty suurentaa nykypäivinä, eivät tilat ole vieläkään riittävän tuotteliaita ja EU maksaa nykyään tukea Suomen maatalouden ylläpitämiseen. Jotkut eivät kuitenkaan jaksa kituuttaa tukien varassa, vaan yksinkertaisesti muuttavat pois maalta, ja näin maaseutu on vauhdilla alkanut autioitua.