Selvitä Kreikan ja Rooman taidetta. (Keskeiset ilmenemismuodot, ihmiskuvaus, kulttuurien keskinäinen suhde jne.)

Antiikin Kreikan taide alkoi kehittyä noin 3000-2500 eKr. Kreikan taiteessa oli tyypillistä tehdä ihmisveistoksia jumalista ja jumalattarista. Jumalat olivat usein kuvattu alasti ja jumalattaret puettuina. Tyypillinen ihmisveistoksen valli oli nimeltään kouros. Se tarkoittaa, että ihminen kuvattiin varsin jäykästi seisoen, oikea jalka hieman edessä.

Kreikkalaisissa ruukuissa oli yleensä geometrisia kuvioita ja yleensäkin kreikkalaiset olivat taitavia mittasuhteissa. Ihmisveistosten mittasuhteet olivatkin yleensä täysin oikein.

Kreikkalaiset rakensivat myös usein temppeleitä. Niitä käytettiin yleensä jumalten palvomiseen. Temppeleiden rakentamisessa hyödynnettiin erilaisia pylvästyylejä. Niitä oli kolmenlaisia: doorilainen, joonialainen ja korinttilainen. Näistä yksinkertaisin on doorilainen pylväs, joka kuvasti työläisten kovaa arkea. Joonialainen pylväs taas korosti akateemisuutta. Korinttilainen pylväs sen sijaan oli taitavasti koristeltu ja se viestii yleensä hallinnollista valtaa.

Rooman taide otti paljon vaikutteita Kreikan taiteesta. Ne olivatkin oikeastaan aika samanlaisia. Roomalaisetkin veistivät patsaita, joiden aiheina olivat jumalat. Roomalaiset tosin sekoittivat usein omaa roomalaista taidettaan kreikkalaisiin veistoksiin ja kopioivat hyvin paljon Kreikan taiteen töitä. Roomalaisten naisihanne oli ehkä vähän lihavahko nainen.

Rooman taide alkoi oikeastaan silloin kun muinaiset etruskit asuttivat Rooman. Tämä salaperäisenä pidetty kansa teki hyvin koristeellisia hautakumpuja, joista tuli sitten Rooman taiteen pohja. Rooman taiteelle tyypillistä oli heidän itse keksimänsä rintakuvien veistäminen. Näitä rintakuvia tehtiin yleensä hallitsijoista.

Roomalaiset olivat taitavia myös arkkitehtuurissa. He rakensivat suuria kaupunkeja, joissa oli niin tavallisia taloja kuin hienoja koristeltuja temppeleitä sekä gladiaattoriareenoita, kuten esim. Colosseum. Kaupungeissa oli myös taitavasti rakennettuja "vesijohtoja", akvedukteja, joita pitkin kaupunki sai tarvitsemansa veden.

Kaipuu Kreikan ja Rooman taiteeseen tuli 1800-luvun alussa kun Pompejin rauniot löytyivät tuhkan alta. Tätä aikaa kutsutaankin uusklassismin ajaksi. Kreikkalainen ja roomalainen taide eivät siis ole hävinneet vaan niitä arvostetaan yhä ja hyödynnetään monissa rakennuksissa vielä nykypäivinäkin.